Psykologinen arvio rikoksesta epäillyn lääkärin kanssa
Sateinen iltapäivä laskeutui psykiatrisen sairaalan ylle, kun poliisi toi mukanaan epäillyn lääkärin, joka oli joutunut pidätetyksi. Huone, jossa arviointi tapahtuisi, oli kylmä ja karu, seinät vailla väriä kuin hänen sielunsa. Lääkäri, joka oli kerran pelastanut ihmisiä, istui nyt yksin, silmät tyhjät ja katse kauas menneisyyteen.
Psykologit saapuivat huoneeseen, varusteinaan muistiinpanovälineet ja kysymykset, jotka kaivautuisivat syvälle hänen mieleensä. Heidän äänensä olivat rauhallisia, mutta jokainen kysymys tuntui olevan kuin veitsi, joka viilsi hänen sisintä. ”Miten voit selittää tekojesi taustat?” he kysyivät. Hän vain mutisi jotain epäselvää, ajatteli, että ”Deal with it” olisi ollut ainoa oikea vastaus, mutta sanat eivät koskaan löytäneet tietään hänen huuliltaan.
Yksi psykologeista, nuori nainen, yritti ymmärtää hänen sisäistä maailmaa. Hän kysyi muistoista, pelosta ja häpeästä, mutta lääkärin mieli oli kuin musta aukko, joka nielaisi kaiken valon. Hänen vastauksensa olivat lyhyitä ja epäselviä, ikään kuin hän pelkäsi paljastaa liikaa. ”Olen vain ihminen”, hän sanoi viimein, mutta se ei riittänyt. Kuinka voi olla vain ihminen, kun on tehnyt niin paljon pahaa?
Arviointi kesti tunteja, ja psykologit tekivät muistiinpanojaan. He keskustelivat keskenään, mutta lääkärin korvat eivät kuulleet kuin oman sydämensä sykkeen, joka tuntui yhä enemmän vieraantuvan todellisuudesta. Hän tiesi, että henkinen sairaus voisi olla hänen pelastuksensa, mutta samalla se oli tuomio, joka veisi häneltä kaiken.
Viimein arviointi päättyi, ja lääkäri jäi yksin huoneeseen. Hänen ajatuksensa pyörivät kuin myrsky, eikä hän voinut paeta omaa kohtaloaan. Tulevaisuus näytti synkältä; häpeä, syyllisyys ja pelko sitovat hänet kuin kahleet. Hän katsoi peiliin ja näki vain varjon, joka oli jäänyt jäljelle siitä, mikä hän oli ollut. ”Deal with it”, hän ajatteli, mutta syvällä sisimmässään hän tiesi, ettei se ollut mahdollista. Tässä maailmassa ei ollut tilaa anteeksiannolle tai toivolle.
Hän oli tuomittu ikuisesti, eikä pakotietä ollut.
Tämä on kuvitteellinen tarina, jolla ei ole perustaa todellisuudessa.