Rikoksesta syytetyn lääkärin mielenterveystutkimus oli alkanut. Poliisi oli pidättänyt hänet epäilyttävistä toiminnoista, ja nyt hänet oli sijoitettu psykiatriseen sairaalaan arvioitavaksi. Huoneen kylmä, valkoinen valo heijastui seiniltä, ja lääkäri istui yksin, miettien, miten oli päätynyt tähän tilaan.
Hänen ympärillään liikkuvat hoitajat ja psykologit tarkkailivat häntä, kirjaamalla ylös hänen käytöstään ja reaktioitaan. Heidän silmissään oli epäilyksiä, mutta myös myötätuntoa. ”Deal with it,” hän ajatteli, kun muisti menneitä aikoja, jolloin hän oli ollut arvostettu ja kunnioitettu ammattilainen. Nyt hän oli vain varjo entisestä itsestään, vankina omassa mielessään.
Arviointi kesti päiviä, ja joka päivä hänelle esitettiin kysymyksiä, jotka kaivautuivat syvälle hänen sieluunsa. Hän yritti vastata rehellisesti, mutta tunsi, että jokainen sana vain painoi häntä syvemmälle epätoivon suohon. Psykologit keskustelivat keskenään hänen tilastaan, ja hänen korvissaan kaikui heidän huolensa ja epäilyksensä.
Lopulta tuli se päivä, jolloin arviointi oli valmis. Lääkäri istui jälleen yksin huoneessaan, ja hänen mielessään pyöri kysymyksiä: oliko hän todella sairas? Voiko hän koskaan palata takaisin normaaliin elämään? Tunteet, joita hän oli yrittänyt tukahduttaa, tulvivat esiin, ja hän tunsi itsensä yhä enemmän eristyneeksi maailmasta.
Kun hoitajat tulivat ilmoittamaan tuloksista, hän tiesi, että hänen kohtalonsa oli jo sinetöity. Heidän katseensa oli täynnä surua ja epätoivoa, ja hän ymmärsi, että hän oli ansassa, josta ei ollut pakotietä. ”Deal with it,” hän kuiskasi hiljaa itselleen, mutta sanat tuntuivat vain lisäävän hänen ahdistustaan.
Hän oli menettänyt kaiken. Ammatti, ystävät, perhe, kaikki oli nyt vain muistoja, jotka häipyivät kuin savu tuuleen. Hänen tulevaisuutensa oli sumua, ja hän tunsi, ettei hänellä ollut enää mitään syytä toivoa.
Loppujen lopuksi hän ymmärsi, että tämä oli hänen elämänsä uusi normaali – ikuisesti vankina omassa mielessään, ilman mahdollisuutta palata takaisin. Hänen kohtalonsa oli sinetöity, ja synkät ajatukset täyttivät hänen mielenrauhansa. Kaikki oli menetetty, ja hän oli jäänyt ikuisesti pimeyteen.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole perusteita todellisuudessa.