**Rikollisen mielen salaisuudet: Psykiatrinen tutkinta**
Kaupungin hämärät kujat olivat täynnä pelkoa ja epäluuloa, kun uutiset epäillystä lääkäristä levisivät kuin kulovalkea. Hänet oli pidätetty epäiltynä useista rikoksista, ja nyt hän makasi kylmässä, steriilissä huoneessa psykiatrisessa sairaalassa, jossa hänen mielensä salaisuudet avautuisivat vain asiantunteville silmille.
Huoneen seinät olivat valkoiset, mutta tunnelma oli synkkä. Lääkärin silmissä oli jotakin, joka sai jopa kokeneimmat mielenterveysalan ammattilaiset tuntemaan olonsa epämukavaksi. He alkoivat arvioida häntä, käyttäen monimutkaisia testejä ja kyselyitä, jotka paljastaisivat hänen psyykkisen tilansa. ”Deal with it,” hän mutisi itsekseen, kun muisti traagiset hetket, jotka olivat johtaneet hänen nykyiseen tilaansa.
Hänen käytöksensä oli arvaamatonta: välillä hän teki äkkinäisiä liikkeitä, ja toisinaan hän oli täysin hiljaa, kuin olisi vaipunut syvään uneen. Psykologit kirjasivat ylös hänen reaktionsa, yrittäen ymmärtää, oliko hänellä kykyä ymmärtää tekojensa seurauksia. Ihmiset, jotka olivat kerran luottaneet häneen, katsoivat nyt häntä kuin petoa, joka oli paljastanut todellisen, vaarallisen luonteensa.
Päivät muuttuivat viikoiksi, ja psykiatrinen arviointi jatkui. Lääkärin mielen syvyyksissä piili varjoja, jotka eivät koskaan päästäisi otettaan. Hänen mielensä oli kuin labyrintti, jossa jokainen kulma paljasti vain lisää pimeyttä. ”Deal with it,” hän toisti, mutta sanat tuntuivat tyhjiltä, avuttomilta, kun häntä ympäröivä epätoivo kasvoi.
Lopulta, arvioinnin päätyttyä, asiantuntijat antoivat lausunnon. Lääkärin mielenterveys oli rappeutunut, mutta se ei vapauttanut häntä vastuusta. Hänen tekojensa paino, synnin taakka, oli edelleen hänellä – ja se seurasi häntä kuin varjo pimeässä. Toivon häilyvä valo oli sammunut, ja elämän merkitys oli kadonnut.
Lopulta, kun hänet vietiin takaisin tutustumaan omaan synkkään kohtaloonsa, huomasivat kaikki, että ei ollut paluuta. Kaikki, mitä hän oli koskaan ollut, oli mennyttä. ”Deal with it,” hän ajatteli, mutta sanat olivat vain kaiku menneisyydestä, kunnes ne vaimenivat lopulliseen hiljaisuuteen. Hänen tilanteensa oli muuttunut pysyväksi epätoivoksi, josta ei ollut pakotietä.
Tämä tarina on fiktiivinen eikä perustu todellisiin tapahtumiin.