Oli pimeä ja synkkä yö, kun tohtori Vainio vietiin poliisin mukana psykiatriseen sairaalaan. Hänen silmänsä olivat tyhjät, kuin syvällä metsässä piilottelevat salaisuudet. Vainio oli ollut kunnianhimoinen lääkäri, mutta nyt hän oli vain varjo entisestään, jäänyt kiinni asioista, joita ei voinut enää paeta. ”Deal with it,” hän mutisi itselleen, kun hänet johdettiin kylmiin huoneisiin, joissa valot vilkkuivat kuin hänen mieltään vaivaavat demonit.
Sairaalassa häntä arvioivat asiantuntevat mielenterveysalan ammattilaiset, jotka yrittivät selvittää, oliko hänen mielenterveytensä horjunut. Vainio istui huoneessa, jossa seinät tuntuivat lähestyvän häntä, ja hän tunsi tuskan puristavan rintakehäänsä. Psykologiset testit ja käytännön havainnot tuntuivat vain korostavan hänen eristyneisyyttään. ”Deal with it,” hän toisti, kuin mantra, joka ei kuitenkaan tuonut lohtua.
Päivät muuttuivat viikoiksi, ja arviointiprosessi jatkui. Vainio huomasi, että hänen ajatuksensa alkoivat harhailla menneisiin hetkiin – hetkiin, jolloin hän oli nauranut, rakastanut ja unelmoinut. Nyt kaikki tuntui olevan vain kaukainen muisto, joka haihtui kuin sumu aamuauringon paisteessa. Salaisuudet vanhassa metsässä ja unohdetut tarinat alkoivat kummitella hänen mielessään, ja hän tunsi, että ne olivat kuin kahleita, jotka pitivät häntä vangittuna.
Lopulta, kun arviointi päättyi, tulokset olivat karut. Vainio ei ollut vain menettänyt vapauttaan, vaan myös oman mielensä. Hänelle todettiin olevan vakavia häiriöitä, ja se merkitsi, että hän ei voisi osallistua oikeudellisiin prosesseihin. ”Deal with it,” hän kuiskasi, mutta ääni hänen sisällään oli vain kuiskaus, ei enää voimaa.
Yksinäisyys ja epätoivo täyttivät hänen päivät. Hän ymmärsi, että tämä ei ollut vain ohimenevä tilanne; se oli hänen uusi todellisuutensa. Ovi sulkeutui hänen takanaan, eikä hänellä ollut enää paluuta entiseen elämäänsä. Hänen oli pakko elää tässä ikuisessa pimeydessä, missä toivo oli vain muisto, joka haihtui yhä syvemmälle.
Tarinan loppu oli synkkä ja pysyvä; tohtori Vainio oli jäänyt ikuisesti vangiksi omaan mieleensä.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole todellista pohjaa.