Kaupungin hämärät kujat kätkivät salaisuuksia, joita ei ollut tarkoitettu paljastettavaksi. Eräänä synkkänä iltana poliisi pidätti lääkärin, jonka maine oli ollut kautta aikojen kiistaton. Nyt hän makasi kylmässä, valkoisessa huoneessa psykiatrisessa sairaalassa. Henkinen arviointi oli alkanut; asiantuntijat olivat saapuneet, ja heidän tehtävänsä oli selvittää, oliko lääkärissä jotain sellaista, joka voisi vaikuttaa hänen vastuuseensa tai kykyynsä osallistua oikeudenkäyntiin.
Huoneen seinät, vaaleat mutta kylmät, tuntuivat sulkeutuvan yhä tiukemmin lääkärin ympärille. Hän muisti hetket, jolloin hänen kädet olivat pelastaneet elämiä, mutta nyt ne näyttivät olevan sidottuja, niin kuin hänen mielensä. ”Deal with it,” hän kuiskasi itselleen, yrittäen löytää voimaa hyväksyä kohtalonsa.
Psykologiset testit, lääketieteelliset tutkimukset ja tarkkaavaiset katseet seurasivat jokaista liikettä. Lääkärin käytös oli outoa, hänen silmänsä heijastivat syvää surua ja epätoivoa, kuin hän olisi kadottanut itsensä pimeyteen, josta ei ollut paluuta. Jokainen kysymys tuntui kaivavan syvemmälle hänen sieluunsa, paljastaen kerroksia, joita hän oli yrittänyt piilottaa.
Aika kului, mutta toivo tuntui katoavan. Lääkärin elämä, joka oli ollut täynnä lupauksia ja onnistumisia, oli nyt vain varjoja entisestä. Hän oli joutunut salaisuuksien maailmaan, josta ei ollut ulospääsyä. Sateenkaaren lopusta löytynyt salaisuuksien maailma ei ollut lupaus kauniista lopusta, vaan syvää, pysyvää epätoivoa ja pelkoa tulevasta.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole perustaa todellisuudessa.