Vangitun lääkärin mielen tilan tutkiminen
Pimeä huone, jossa valot vilkkuivat satunnaisesti, oli ainoa paikka, missä tohtori Markus Lehto saattoi nyt olla. Hän istui kylmässä, kovaäänisessä syötteessä, jossa seinät näyttivät kuin ne sulkeutuisivat ympärille. Poliisi oli pidättänyt hänet epäiltynä vakavista rikoksista, ja nyt hän oli psykiatrisessa sairaalassa, arvioitavana. ”Deal with it,” hänen mielensä kuiskasi, mutta se ei tuonut lohtua.
Asiantuntijat saapuivat, yksi kerrallaan, arvioimaan hänen mieltään. Heidän kysymykset olivat häiritseviä, ja jokainen vastaus toi lisää epävarmuutta. ”Onko tämä kaikki vain unta?” hän ajatteli kiivaasti. Kuitenkin, kun he alkoivat tehdä testejä ja arvioida hänen käyttäytymistään, hän tunsi, kuinka jokainen hetki veti häntä syvemmälle kuiluun.
Lääkärin menneisyys palasi kummittelemaan häntä. Hän oli ollut arvostettu ammattilainen, mutta nyt kaikki oli romahtanut. Kauhun tunne, että hänen mielenterveytensä oli vaarassa, yhdistyi pelkoon siitä, että hän ei kykenisi puolustamaan itseään oikeudessa. ”Deal with it,” hän toisti mielessään, mutta sanat kaikuivat tyhjyyteen, ilman merkitystä.
Tutkimukset jatkuivat, mutta tulokset eivät olleet lupaavia. Psykiatrit keskustelivat keskenään, ja Markus tunsi itsensä yhä enemmän vangiksi. Hänen ajatusmaailmansa vääntyi yhä synkemmäksi, ja hän alkoi kyseenalaistaa omaa todellisuuttaan. ”Miksi tämä tapahtuu minulle?” hän huusi mielessään. ”Deal with it,” hänen oma äänensä vastasi, mutta se tuntui vain lisäävän hänen ahdistustaan.
Päivät muuttuivat viikoiksi, ja tohtori Lehto huomasi, että hän oli eristyksissä omasta mielestään. Hän ei voinut luottaa edes omiinsa ajatuksiinsa, sillä ne olivat muuttuneet uhkaaviksi ja pelottaviksi. Hänen tulevaisuutensa oli tumman varjon peitossa, ja hän tunsi, ettei hänellä ollut enää mitään hallintaa.
Lopulta, kun arviointi oli päättynyt, tulokset tulivat julki. Hän oli kärsinyt syvästä masennuksesta ja ahdistuksesta, mutta se ei poistanut hänen rikossyytteitään. ”Deal with it,” hän ajatteli, mutta nyt se oli vain tyhjää lohtua.
Kylmä, karu todellisuus iski jälleen. Hän oli ei vain epäilty, vaan myös menettänyt itsensä, ja hänen elämänsä oli jäänyt pysyvään epätoivoon. Hän oli vangittu ei vain ruumiillisesti, vaan myös mielen tasolla, ja nyt hän tiesi, että tie takaisin oli tukossa.
Tämä on kuvitteellinen tarina, jolla ei ole perusteita todellisuudessa.