**Vangitun lääkärin psykologinen tutkimus**
Pimeä huone, jossa seinät tuntuivat kutistuvan, oli täynnä painostavaa hiljaisuutta. Lääkäri, joka oli aikaisemmin pelastanut monia elämiä, istui nyt vaimeasti kahlehdittuna, katse vaeltamassa tyhjyyteen. Hän oli joutunut poliisin pidättämäksi, ja nyt hänen kohtalonsa oli epävarma. Syytökset, jotka leijailivat hänen ympärillään kuin varjot, olivat yhtä synkkiä kuin tämä huone.
Psykiatrinen sairaala oli hänen uusi todellisuutensa. Terapeutit ja psykologit, pukeutuneina valkoisiin haalareihinsa, astuivat huoneeseen yksi kerrallaan. Heidän katseensa olivat analysoivia, mutta lääkäri tiesi, että he eivät koskaan voisi todella ymmärtää häntä. Hän tunsi itsensä vieraaksi omassa mielessään, kuin olisi eksynyt pimeään metsään, jossa jokainen askel vain syvensi hänen ahdistustaan.
”Meidän täytyy arvioida, onko sinulla mielenterveysongelmia, jotka vaikuttavat oikeudelliseen vastuuseesi,” sanoi yksi psykologeista, ääni pehmeä mutta päättäväinen. Lääkäri ei vastannut. Hänen mieleensä tuli vain ajatus: ”Deal with it.” Elämä oli antanut hänelle kortit, mutta hän ei ollut koskaan halunnut pelata tätä peliä.
Testit alkoivat. Psykologiset arvioinnit, verikokeet, ja jatkuvat havainnot. Jokainen hetki tuntui kuin ikuisuudelta, ja aikaa oli mahdotonta mitata. Lääkärin mieli taisteli vastaan, mutta syvällä sisimmässään hän tiesi, että jokainen kysymys, jokainen testi, syventäisi vain hänen epätoivoaan. Hänen entinen elämänsä, täynnä toivoa ja mahdollisuuksia, oli nyt vain muisto, joka haihtui yhä kauemmas.
Viikkojen kuluttua, hänen silmänsä olivat täynnä kyyneliä, mutta ne eivät koskaan valuneet alas. Hän oli oppinut olemaan vahva, mutta tämä vahvuus oli vain naamio, joka peitti syvimmän pelon – pelon siitä, että hän ei koskaan palaisikaan normaaliin elämäänsä. Hänen mielensä oli muuttunut vankilaksi, jossa jokainen ajatus tuntui olevan tuomio.
Kun lääkärin arviointi viimein päättyi, hän tiesi, ettei mikään tulos muuttaisi hänen tilannettaan. Hän oli menettänyt kaiken, ja vaikka hän saisi vapautuksen, jokin hänessä olisi ikuisesti rikki. Tulevaisuus, joka oli kerran täynnä mahdollisuuksia, oli nyt vain synkkä tyhjyys, josta ei ollut pakotietä.
Tämä oli hänen kohtalonsa – pysyvä epätoivo, joka seurasi häntä kuin varjo.
*Tarina on fiktiivinen eikä sillä ole perusteita todellisuudessa.*