Pimeyden keskellä, eristyssairaalan kylmissä käytävissä, epäilty lääkäri makasi sängyssään, katsoen kattoon, jossa valot vilkkuivat kuin elämän viimeiset toiveet. Hänet oli pidätetty epäilyttävien tekojen vuoksi, ja nyt hänet oli siirretty psykiatriseen arviointiin. ”Deal with it,” kuiskasi hänen omat ajatuksensa, ikään kuin ne halusivat pakottaa hänet hyväksymään kohtalon, jonka hän oli itselleen valinnut.
Käytävältä kuului askelia, ja ovesta astui sisään psykiatri, joka kantoi mukanaan papereita ja kyniä. Hän alkoi kysyä kysymyksiä, mutta lääkäri ei vastannut. Hänen mielensä oli kuin labyrintti, jossa jokainen käytävä johti yhä syvemmälle epätoivoon. Hänelle esitettiin kysymyksiä hänen menneisyydestään, hänen toimistaan, mutta mikään ei tuntunut todelliselta. ”Deal with it,” hän ajatteli uudelleen, mutta tällä kertaa se tuntui enemmän kiroukselta kuin lohdutukselta.
Psykiatri kirjoitti muistiinpanoja, ja lääkäri tunsi, kuinka jokainen sana upposi häneen kuin raskas kivi. Hän muisti hetket, jolloin hänen valintansa olivat johtaneet hänet tähän. Sukupolvien salaisuudet paljastuivat kuin verilinjoja, jotka kutoivat yhteen hänen ja hänen perheensä synkät salaisuudet. Kuka hän todella oli? Mikä osa siitä oli totta, ja mikä vain peili, joka heijasti hänen pelkojensa sumua?
Aika kului, ja joka päivä hänet vietiin arvioitavaksi. Psykologiset testit, käytöksensä tarkkailu – kaikki tämä tuntui vain lisäävän hänen ahdistustaan. ”Deal with it,” hän kuiskasi itselleen, mutta se ei auttanut. Hän tunsi itsensä yhä enemmän vangiksi, ei vain fyysisesti, vaan myös mielessään. Hänen mielensä oli kuin vankila, josta ei ollut pakotietä.
Kun arviointi viimein päättyi, lääkäri sai kuulla, että hänen mielenterveydellään ei ollut esteitä oikeudenkäynnille. Mutta se ei tuonut hänelle rauhaa. Hän oli edelleen jumissa omassa painajaisessaan, ja tulevaisuus näytti yhtä synkältä kuin menneisyys. ”Deal with it,” hän sanoi itselleen, mutta sanat tuntuivat vain tyhjiltä.
Hänen elämänsä oli kuin loputon syöksykierre, jossa ei ollut paluuta. Verilinjat, jotka yhdistivät sukupolvia, olivat muuttuneet tuskallisiksi muistoiksi, jotka jäävät häntä vaivaamaan ikuisesti. Hänen kohtalonsa oli sinetöity, ja hän tiesi, että tämä oli vain alkua pysyvälle epätoivolle.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole perusteita todellisuudessa.