**Epäilyttävä lääkärin psykiatrinen arviointi**
Yön pimeys valtasi psykiatrisen sairaalan käytävät, kun epäilyttävä lääkäri vietti tuntikausia eristyksissä. Hänen silmänsä, syvät ja tyhjät kuin mustat aukot, tuijottivat seinään, josta oli kulunut aikaa, kunnes se oli saanut harmaan, elottoman värin. Poliisi oli pidättänyt hänet, ja nyt hänen kohtalonsa oli asiantuntijoiden käsissä, jotka arvioisivat hänen mielenterveyttään.
Sairaalan hoitajat liikkuivat varovasti, heidän askeleensa kaikuen käytävillä. Mielenterveysalan ammattilaiset saapuivat vuorotellen, jotkut tekivät testejä, toiset kyselivät kysymyksiä, jotka saivat lääkärin huomaamaan, kuinka syvälle hän oli vajonnut. ”Deal with it,” hänen mielessään kaikui, kun hän yritti koota itsensä ja vastata heidän kysymyksiinsä järkevästi. Mutta jokainen kysymys vain syvensi hänen ahdistustaan.
Hän muisti aikaisemmat hetket, jolloin hän oli ollut arvostettu, jopa ihaillut, mutta nyt hän oli vain varjo entisestään. Hänen toimintansa, joita aikaisemmin pidettiin nerokkuutena, näyttivät nyt vain merkkeinä hulluudesta. Psykologiset arvioinnit, jotka oli suunniteltu selvittämään hänen mielentilaansa, paljastivat syvimmät pelot ja epätoivon, jotka olivat piilossa hänen mielessään.
Lopulta, kuukausien odotuksen jälkeen, tuli päätös. Asiantuntijat julistivat hänet kykenemättömäksi vastaamaan syytteisiin, mutta heidän sanojensa paino ei muuttanut hänen tilannettaan. Hänestä oli tullut elävä ruumis, vangittuna omiin ajatuksiinsa, haudattuna yksinäisyyteen.
Kun hän katsoi ikkunasta ulos, hän näki vain harmaita pilviä ja sateen valuttamat kadut. Hän tunsi, että kaikki oli menetetty. Elämä, joka oli kerran ollut täynnä mahdollisuuksia, oli nyt vain loputon syöksy pimeyteen.
Ja niin hän jäi sinne, eristyksissä, murtuneena, vailla toivoa paremmasta huomisesta. Ikään kuin kaikki olisi vain unta, josta ei koskaan herättäisi.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole perusteita todellisuudessa.