**Epäilyttävän lääkärin psykiatrinen arviointi**
Pimeä huone, jossa vain yksi heikko lamppu valaisi seinät, oli muuttunut psykiatrisen arvioinnin näyttämöksi. Epäillyn lääkärin silmät hehkuivat hämärässä, kun poliisi vei hänet sisään. Hän oli ollut pidätettynä jo useita päiviä, eikä hänen kohtalonsa näyttänyt valoisalta. Kädet kahleissa, hän tunsi itsensä vangituksi sekä fyysisesti että henkisesti.
Arviointi alkoi, ja mielenterveyden ammattilaiset tarkkailivat häntä tarkasti. He kysyivät kysymyksiä, jotka kaivautuivat syvälle hänen mieleensä, kuin suolaa vanhoissa haavoissa. ”Miltä sinusta tuntuu?” he kysyivät. ”Onko sinulla ajatuksia, jotka järkyttävät sinua?” Lääkäri yritti hymyillä, mutta se oli enemmänkin epämukava irvistys. Hän tiesi, että hänen vastauksensa voisivat määrittää hänen tulevaisuutensa. ”Deal with it,” hän mumisi hiljaa itselleen, yrittäen voittaa sisäiset demoninsa.
Kuitenkin, mitä syvemmälle arviointi eteni, sitä voimakkaammin hänen pimeät salaisuutensa nousivat pintaan. Kävi ilmi, että hänen mielensä oli kuin labyrintti, täynnä epätoivoa ja pelkoa. Psykologiset testit paljastivat hänen kärsivän ahdistuksesta ja masennuksesta, ja jokainen sana, jonka hän lausui, tuntui vievän hänet lähemmäs tuhoa.
Päivät kuluivat, ja huoneen seinät alkoivat kutistua. Lääkärin kyky osallistua oikeudenkäynteihin kyseenalaistettiin. Hänen toivonsa oikeudellisesta puhdistuksesta hupenivat, ja hän ymmärsi, että hänen elämänsä oli kääntynyt lopulliseen umpikujan. ”Deal with it,” kuiskasi hänen mielensä, mutta sanat alkoivat tuntua yhä tyhjiltä.
Kun arviointi päättyi, ammattilaiset kokoontuivat keskustelemaan tuloksista. Heidän ilmeensä olivat vakavia; hänen tilansa oli vakava, ja hän oli epäillyn lääkärin roolissa, josta ei ollut paluuta. Huoneen hämärästi valaiseva lamppu sammui, ja hän jäi yksin pimeyteen – ikuisessa epätoivossa, josta ei ollut pelastusta.
**Tämä on kuvitteellinen tarina, jolla ei ole perusteita todellisuudessa.**