Kaupungin laidalla, hylätyn sairaalan varjoissa, pidettiin erästä epäiltyä lääkäriä. Hänen nimensä oli Dr. Aino Rautio, ja hän oli pidätetty epäiltynä useista rikoksista, joista pahin oli potilaan kuolema. Poliisi oli päättänyt, että Aino tarvitsi psykiatrista arviointia, ennen kuin häntä voitaisiin kuulustella. Hänen mielentilansa oli herättänyt huolta, ja nyt hän oli eristyksissä psykiatrisessa sairaalassa, missä seinät kätkivät synkkiä salaisuuksia.
Arviointiprosessi alkoi, ja Aino istui valkoisessa huoneessa, joka oli täynnä kylmiä instrumentteja ja tarkkaavaisia katseita. Psykologit ja terapeutit tulivat ja menivät, tutkien hänen käyttäytymistään ja kysellen kysymyksiä, jotka kaivautuivat syvälle hänen mieleensä. ”Deal with it,” Aino kuiskasi itselleen, kun hänen muistoonsa palasi ne hetket, jolloin hän oli pelastanut elämän, ja toisaalta ne, jolloin hän oli epäonnistunut.
Kuitenkin, jokaisen kysymyksen jälkeen, hänen vastauksensa vain syvensivät tutkimuksen synkkyyttä. Olivatko hänen tekonsa olleet vain seurauksia mielenvikaisuudesta vai jotain pahempaa? Aino tunsi, kuinka hänen sisäinen maailmansa murtui, ja hänen toiveensa vapaudesta lipui kauemmaksi kuin koskaan ennen.
Psykiatrinen arviointi kesti viikkoja, mutta jokainen päivä näytti vain vahvistavan Aino Raution synkkää kohtaloa. Hänen mielentilansa oli kuin kadonnut metsä, täynnä salaisuuksia, jotka eivät koskaan tulisi valoon. Ystävyyden voima, joka oli kannatellut häntä uran alkuvaiheessa, oli nyt vain haamu, joka kulki hänen mukanaan, muistuttaen häntä siitä, kuinka syvälle hän oli vajonnut.
Lopulta arvioinnin tulokset olivat valmiina, ja Aino tiesi, että riippumatta siitä, mitä paperille oli kirjoitettu, hänen elämänsä ei koskaan palaisi ennalleen. Hän oli jäänyt kiinni synkkiin muistoihin, ja vaikka häntä yritettiin auttaa, se ei muuttanut sitä, mikä oli tapahtunut.
Aino katsoi ikkunasta ulos, mutta metsän varjot olivat liian pimeitä, ja toivo oli vain kaukainen muisto. Hän oli kadonnut, eikä paluuta ollut. Tämä oli hänen elämänsä uusi todellisuus, ja se oli vain pelkkää pysyvää epätoivoa.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole todellisuuspohjaa.