Kaukana metsän siimeksessä, salainen aarre odottaa. Kaupunki, joka oli kerran täynnä elämää, oli muuttunut pelon ja epätoivon pesäksi. Lääkärin, jonka nimi oli toistaiseksi unohdettu, varjo leijui yllään. Hänet oli pidätetty epäilyttävin perustein, ja nyt hän oli eristyksissä, sairaalassa, jossa seinät tuntuivat sulkeutuvan hänen ympärilleen kuin painava pimeys.
Psykiatrisen arvion aikana ammattilaiset tarkkailivat häntä kuin petoa häkissä. He kysyivät kysymyksiä, joihin hän ei osannut vastata. ”Oletko syyllinen?” kuului ääni hänen sisimmästään. ”Deal with it,” hän kuiskasi itselleen, mutta sanat kaikuivat tyhjyyteen, ilman lohtua tai toivoa. Hänen mielensä oli kuin sokkelo, täynnä epäilyksia ja pelkoa, eikä ulospääsyä näkynyt.
Testit, arvioinnit ja tarkkailut kuluttivat hänen sieluaan. Hän tunsi itsensä yhä enemmän vankiksi omassa mielessään, kuin kalterit olisivat sulkeneet myös hänen ajatuksensa. Vain pimeys ja epätoivo olivat hänen ainoat ystävänsä. Hänen aikaisempi elämänsä, jossa oli ollut naurua ja valoa, tuntui olevan vain kaukainen muisto, haamu menneisyydestä.
Kun arviointi loppui, asiantuntijat päättivät, että hän ei ollut riittävän hullu välttääkseen vastuuta. Hän sai tietää, että hänen tulevaisuutensa olisi oikeussalin kylmässä valossa, ja se ajatus mursi hänet lopullisesti. ”Deal with it,” hän toisti, mutta se oli vain masentava mantra, joka ei tuonut rauhaa.
Kaukana metsän siimeksessä, salainen aarre odottaa, mutta hän on menettänyt kaiken. Valo on sammumassa, ja epätoivon varjo jää hänen ylleen. Tämä on hänen kohtalonsa, eikä pakotietä ole.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole perustaa todellisuudessa.