Lääkärin mielen arviointi oikeusprosessissa
Kaupungin hämärät kujat kätkivät salaisuuksia, ja yksi niistä oli nyt poliisin hallussa. Lääkäri, joka oli aikoinaan pelastanut monia ihmishenkiä, oli nyt epäilty rikoksista, jotka järkyttivät koko yhteisöä. Hänen kasvonsa, jotka olivat aikaisemmin hehkuneet luottamusta ja ammattitaitoa, olivat nyt piirrettyjä ja pelon täyttämiä. Hänet oli pidätetty ja siirretty psykiatriseen sairaalaan arvioitavaksi.
Psykiatrisessa laitoksessa lääkäri istui suljetussa huoneessa, seinät ympärillään kuin vankilan muurit, ja hän tunsi, kuinka hänen mielensä alkoi rapistua. Hoitajat ja psykologit tarkkailivat häntä, heidän silmänsä olivat kuin petoeläinten, jotka odottivat hetkeä hyökätä. Hän tiesi, että he yrittivät selvittää, oliko hänen mielenterveytensä järkkynyt, oliko hänen toimintansa seurausta sairaudesta vai pelkästä pahuudesta.
”Psykologiset testit ja lääkärin tutkimukset eivät voi muuttaa sitä, mitä olen tehnyt”, hän ajatteli synkkiä ajatuksia mielessään. ”Deal with it.” Sanat kaikuivat hänen päässään mutta eivät tuoneet lohtua. Hän oli jäänyt kiinni omiin valheisiinsa ja salaisuuksiinsa, ja nyt ne nousivat pintaan kuin saastainen vesi.
Hänen käyttäytymisensä muuttui, kun päivät muuttuivat viikoiksi. Yksinäisyys ja epätoivo syövyttivät hänen mieltään, ja hän tunsi, kuinka hänen toivonsa luhistui. Vaikka arviointi oli tarkoitettu auttamaan, se tuntui vain vahvistavan hänen tuhoaan. Hän oli kuin haamu, joka vaelsi tyhjissä käytävissä, etsien merkkejä ihmisyydestään.
Kun psykologit tulivat ja menivät, heidän kysymyksensä kaikuivat hänen mielessään: ”Oletko syyllinen?” ”Voitko ymmärtää tekojesi seuraukset?” Hän oli jumissa omassa mielessään, eikä ollut enää varma, oliko hän edes itse syyllinen vai vain uhri omasta mielenterveydestään.
Vihdoin heidän arviointinsa valmistui, mutta se ei tuonut rauhaa. Lääkäri tiedosti, että hänen kohtalonsa oli sinetöity, eikä mikään voisi muuttaa sitä. Hänen elämänsä oli jäänyt ikuisesti synkkään piiriin, josta ei ollut paluuta. Kaikki, mitä hän oli rakastanut, oli kadonnut, ja hänen sielussaan leijui pysyvä epätoivo.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole perusteita todellisuudessa.