Lääkärin pidätys on herättänyt laajaa huomiota, ja nyt hän on poliisin toimesta suljettu psykiatriseen sairaalaan arvioitavaksi. Hänen osaltaan käynnistynyt prosessi on synkkä, ja sen tarkoituksena on selvittää, onko hänellä mielenterveysongelmia, jotka voisivat vaikuttaa hänen oikeudelliseen vastuuseensa tai kykyynsä osallistua oikeudellisiin menettelyihin.
Sairaalassa hänet ympäröivät valkoiset seinät ja kylmät katseet, kun mielenterveyden ammattilaiset suorittavat arvioita. Lääkärin käytös on outoa; hän hymyilee silloin, kun ei pitäisi, ja vaikuttaa täysin eristyneeltä todellisuudesta. ”Deal with it,” hän mumisee itsekseen, kun hoitajat tarkkailevat häntä. Tämä lause on kuin mantra, joka ei tuo lohtua, vaan syventää vain hänen ahdistustaan.
Testit ja arvioinnit etenevät, mutta jokainen päivä tuntuu vievän hänet syvemmälle pimeyteen. Psykologiset testit paljastavat häilyviä ajatuksia ja pelkoja, joita hän ei ollut koskaan halunnut kohdata. Hänen mielensä on kuin labyrintti, josta ei löydy ulospääsyä. Ystävät ja perhettä ovat kaukana, ja hänen elämänsä on jäänyt jonnekin menneisyyteen, josta ei ole paluuta.
Kun hoitajat kirjoittavat muistiinpanojaan hänen käytöksestään, lääkärin katse harhailee ikkunasta ulos. Taivas on harmaa, ja sateen tulo tuntuu hänen sydämessään raskaalta. Hän tietää, että jokainen päivä, joka kuluu tässä tilassa, vie hänet kauemmas elämän normaalista. Hän on kuin varjo, joka kulkee omassa epätoivossaan, unohtuneena ja hylättynä.
Lopulta, kun arviointi päättyy ja päätökset tehdään, lääkärille ei jää muuta kuin pysyvä epätoivo. Hänen kohtalonsa on sinetöity, ja kaikki mahdollisuudet elää normaalisti ovat kadonneet. Hän on jäänyt vangiksi omaan mieleensä, ja pelko sekä epätoivo seuraavat häntä ikuisesti. ”Lääkärin pidätys, mielenterveys tutkitaan nyt.”
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole todellisuuden pohjaa.