Lääkärin psykiatrinen arviointi rikosepäilyjen vuoksi oli alkanut. Epäilty, joka oli aiemmin ollut arvostettu lääkäri, oli nyt suljettu sairaalan kylmiin, steriileihin huoneisiin, joissa seinät kätkivät synkkiä salaisuuksia. Hänen ympärillään liikkuvat mielenterveyden ammattilaiset katsoivat häntä kuin hän olisi outo eläin, joka olisi jäänyt loukkuun omaan epätoivoonsa.
Arviointi oli alkanut perusteellisella haastattelulla, johon liittyi kysymyksiä, jotka kaivautuivat syvälle hänen mieleensä. Mikä oli saanut hänet toimimaan niin, että epäilykset olivat heränneet? Mikä hänen menneisyydessään oli saanut hänet polulle, joka oli johtanut tähän synkkään tilanteeseen? ”Deal with it,” hän ajatteli, vaikka sisimmässään hän tunsi, että ei ollut enää paluuta.
Psykologiset testit ja havaintojaksot paljastivat hänessä jotain, joka oli paljon enemmän kuin vain pinnallisia häiriöitä. Hänen käytöksensä oli arvaamatonta, ja välillä hän näyttäytyi täysin vieraantuneena todellisuudesta. Käytävillä kuiskattiin, että hänen mieliinsä oli jäänyt varjoja, jotka olivat synkkiä ja pelottavia. Eikä kukaan voinut sanoa, oliko hänellä kykyä ymmärtää omia tekojaan tai osallistua oikeudellisiin prosesseihin.
Kun arviointi eteni, hänen toivonsa pakeni kuin henkäys tuulessa. Aika kului, mutta hänen kohtalonsa näytti vain syvenevän. Lääkärin elämä oli kääntynyt ylösalaisin, ja nyt hän oli pelkkä varjo entisestään, tuomittu elämään mielensä vankilassa, missä ei ollut pakotietä.
Ihmismieli on arvaamaton, ja sen syvimmät syövät voivat johtaa synkkiin kohtaloihin. Lääkärin tarina oli yksi monista, mutta se päättyi vain yhteen lopputulokseen: pysyvään epätoivoon, jossa ei ollut enää toivoa paremmasta huomisesta.
Tämä on kuvitteellinen tarina, jolla ei ole perusteita todellisuudessa.