Lääkärin psykologinen arvio epäilyjen keskellä
Pimeä huone, jossa seinät tuntuvat sulkeutuvan joka hetki, on täynnä epätoivoa. Lääkäri, joka kerran nosti ihmisiä ylös, makaa nyt poliisin pidättämänä psykiatrisen sairaalan sängyllä. Hänen silmänsä, jotka olivat ennen täynnä elämää, ovat nyt tyhjät, kuin mustassa syvyydessä vaeltavat varjot. Hän on epäilty, ja syytökset ovat kuin raskaat ketjuthan, jotka painavat häntä alas.
Sairaalan käytävillä kuuluu vain vaimeaa kuiskintaa ja askelten kaiku. Mielenterveyden ammattilaiset tutkivat häntä, arvioivat hänen henkistä tilaansa, mutta heidän katseensa on täynnä epäilyksiä. ”Voisiko tämä mies, joka kerran paransi muita, olla itse sairas?” he miettivät. Heidän työvälineensä ovat kylmiä ja kliinisiä; psykologiset testit, lääketieteelliset arvioinnit ja käyttäytymisen havainnointi vuorottelevat kuin synkät sävelet surullisessa soitossa.
”Deal with it,” hän kuiskaa itse itselleen, yrittäen löytää lohtua omista ajatuksistaan, mutta se ei muuta tilannetta. Hänen omat sanansa tuntuvat vain lisäävän painetta, kuin hän yrittäisi puhua itsensä ulos labyrintistä, josta ei ole paluuta. Lääkärin muistot ovat häilyviä, kuin varjoja menneisyydestä, ja jokainen muisto tuo mukanaan vain lisää kärsimystä.
Asiat ovat menneet pahasti pieleen, ja nyt hänen on kohdattava totuus. Mielisairaalan kylmyys ympäröi häntä, ja tulevaisuus on yhtä hämärä kuin pimeä huone, jossa hän makaa. Psykologiset arvioinnit eivät tuo mukanaan valoa; ne ovat vain muistutus siitä, kuinka syvälle hän on vajonnut. Hänen kykynsä osallistua oikeudellisiin menettelyihin on uhattuna, ja tämä ajatus syö hänen mieltään.
Kun arviointi etenee, hänen toivonsa hiipuu. Korkeintaan hän voi odottaa, että hänen mielentilansa ymmärretään, mutta sekin tuntuu vain kaukaiselta haaveelta. Hän on menettänyt hallinnan, ja nyt hän on vain varjo omasta itsestään, joka vaeltaa sairaalan käytävillä, kadonneena maailmasta.
Kukaan ei voi pelastaa häntä, ja hänen on kohdattava lopullinen totuus. Kaikki, mitä hän oli ja mitä hän edusti, on haihtunut kuin savupilvi, jättäen jälkeensä vain pysyvän epätoivon.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole perusteita todellisuudessa.