Mielen terveyden arviointi lääkärin rikosepäilyssä
Poliisi oli pidättänyt epäillyn lääkärin, ja nyt hän oli suljettu psykiatriseen sairaalaan arvioitavaksi. Huone, jossa hän odotti, oli kylmä ja kalteva, seinät vaaleanharmaat, kuin toivottomuus olisi imeytynyt niihin. Lääkärin katse oli tyhjentynyt, ja hän istui sängyn reunalla, miettien, kuinka oli päätynyt tähän pisteeseen. ”Deal with it,” hän kuiskasi itselleen, vaikka sanat tuntuivat vain kaikuvalta epätoivolta.
Psykiatriset ammattilaiset tulivat huoneeseen, heidän ilmeensä vakavia ja arvioivia. Heidän tehtävänään oli selvittää, oliko lääkärillä mahdollisesti mielenterveysongelmia, jotka voisivat vaikuttaa hänen oikeudelliseen vastuuseensa. Testit ja arvioinnit alkoivat, mutta ne tuntuivat vain lisäävän hänen ahdistustaan. Käytävillä kuului huutoja ja itkuja, ja jokainen ääni muistutti häntä siitä, kuinka kauas hän oli eksynyt.
Päivä päivältä lääkärin epätoivo kasvoi. Hän yritti keskittyä arviointeihin, mutta hänen mielensä harhaili synkissä muistoissa ja menneissä valinnoissa. ”Deal with it,” hän toisti mielessään, mutta sanat eivät enää lohduttaneet. Hän tunsi itsensä yhä enemmän vangiksi, ei vain sairaalassa, vaan omassa mielessään.
Lopulta arviointiprosessi päättyi, mutta tulokset eivät tuoneet helpotusta. Lääkärin mieli oli niin murtunut ja rikkinäinen, että hänen kykyynsä osallistua oikeudellisiin menettelyihin kyseenalaistettiin. Hänestä tuntui, että hän oli jäänyt ikuisesti loukkuun tähän epätoivon ja epävarmuuden labyrinttiin.
Jokainen päivä sairaalassa tuntui venyvän äärettömän pitkäksi. Kun tummat ajatukset valtasivat hänen mielensä, hän vain toisti: ”Deal with it.” Mutta syvällä sisimmässään hän tiesi, ettei tämä tilanne koskaan muuttuisi. Hänen oli pakko elää tämän pysyvän epätoivon kanssa, joka tuntui nielevän hänen sielunsa.
Tämä tarina on fiktiivinen eikä perustu todellisuuteen.