**Mielisairaalan hämärä tutkimus ja epäröivä lääkäri**
Poliisi oli pidättänyt lääkärin, jonka epäiltyjen tekojen varjot leijuvat yhä ilmassa. Häntä tarkasteltiin nyt mielisairaalassa, jossa käytävät olivat kuin labyrinttejä, ja seinät kuiskivat salaisuuksia. Huoneessa, jossa hänet oli sijoitettu, oli vain yksi ikkuna, josta näkyi vain harmaita pilviä ja sadepisaroita, jotka valuivat alas lasista kuin kyynelvirrat.
Lääkäri, joka oli aiemmin auttanut niin monia, istui nyt mietteissään. Hoitajat ja psykologit liikkuivat hänen ympärillään kuin varjot, tarkkaillen jokaista liikettä. Heidän silmissään oli kysymyksiä, jotka olivat yhtä pelottavia kuin hän itse. ”Onko hän edes sairas?” he miettiivät. ”Voiko hän olla vastuussa teoistaan?” Heidän arviointinsa oli elintärkeää, sillä se määrittäisi, voisiko hän osallistua oikeudenkäyntiinsä vai oliko hän täysin mielisairas.
Yhden arviointisession aikana lääkäri katsoi suoraan psykologin silmiin ja sanoi: ”Mieleni on labyrintti, josta ei löydy poistumistietä. Deal with it.” Hänen äänensä oli rauhallinen, mutta sanojen takana piili epätoivo. Psykologin ilme ei muuttunut, mutta hänen sydämensä tunsi painon, joka oli yhtä raskas kuin rikkoutunut lupaus.
Päivien kuluessa lääkäri avautui yhä enemmän. Hän kertoi tarinoita menneisyydestään, mutta jokaisessa niistä oli surumielinen sävy. Hän oli ollut pelastaja, mutta nyt hän oli vain uhri omien demoninsa käsissä. Hoitajat ja psykologit kuuntelivat, yrittäen löytää totuuden, joka voisi tuoda valoa tähän synkkään maailmaan. Mutta mitä enemmän he kuuntelivat, sitä syvemmälle he vajosivat hänen epätoivoonsa.
Kun arviointi viimein päättyi, lääkäri istui yksin huoneessaan, tuijottaen harmaata taivasta ikkunastaan. Hän tiesi, että tämä ei ollut vain hetken tilanne – tämä oli hänen elämänsä uusi todellisuus. Mielisairaala oli hänen kotinsa, ja hän oli vangitsemassa itsensä omaan mielensä pimeyteen. Ei ollut pelastusta, ei toivoa. Vain pysyvä epätoivo, joka oli kuin varjo, joka seurasi häntä joka askeleella.
Kukaan ei voinut pelastaa häntä tästä painajaisesta. Ja niin hän jäi, ikuisesti hämärään, jossa ei ollut paluuta.
*Tarina on fiktiivinen eikä perustu todellisiin tapahtumiin.*