Oli synkkä ja myrskyinen yö, kun poliisi vei epäillyn lääkärin mielisairaalaan arvioitavaksi. Tämä lääkäri, joka oli kerran arvostettu alallaan, oli nyt joutunut huonoon valoon. Hänen käytöksensä oli herättänyt epäilyksiä, ja pian hänen elämänsä oli kääntynyt päälaelleen. Mielisairaalassa hänet asetettiin tarkkailuun, ja asiantuntijat alkoivat selvittää, oliko hänellä mielenterveysongelmia, jotka voisivat vaikuttaa hänen vastuullisuuteensa tai kykyynsä osallistua oikeudellisiin prosesseihin.
Päivät muuttuivat yöt ja yöt päiviksi, kun psykiatrit tekivät arvioitaan. Hän istui kylmässä huoneessa, valkoiset seinät ympärillään, ja kuunteli hiljaisuutta, joka tuntui painostavalta. Hänen mielessään pyörivät epäilykset ja syyllisyydentunteet, eikä häntä voinut unohtaa, mitä oli tapahtunut. ”Deal with it,” hän mutisi itselleen, yrittäen löytää voimaa selvitä tilanteestaan.
Kuitenkin, mitä syvemmälle hän meni arviointiprosessiin, sitä enemmän hän alkoi kyseenalaistaa omaa todellisuuttaan. Hänen käytöksensä oli ollut outoa, ja ammattilaiset alkoivat epäillä, että hänen mielenterveytensä oli vaarassa. Vuodet, jolloin hän oli auttanut muita, muuttuivat muistoiksi, jotka vain korostivat hänen nykyistä tilannettaan. Hän tunsi itsensä vangiksi omassa mielessään, kuin vankilassa ilman näkyvää seinää.
Psykologiset testit paljastivat syviä haavoja, ja hänen käyttäytymisensä tarkkailu paljasti piirteitä, jotka olivat huolestuttavia. Hän tiesi, että hänen elämänsä oli muuttunut lopullisesti, ja se ajatus oli musertava. Mikäli hänet todettaisiin mielenterveysongelmaiseksi, se voisi vaikuttaa hänen tulevaisuuteensa ikuisesti.
Kun arviointi alkoi lähestyä loppuaan, epätoivo valtasi hänet. Hän ymmärsi, ettei ollut enää se ihminen, joka oli kerran ollut. Hän oli menettänyt kaiken, mihin oli uskonut, ja jokainen päivä mielisairaalassa oli muistutus menneistä virheistä. ”Deal with it,” hänen oli pakko toistaa, mutta se ei riittänyt.
Lopulta, kun asiantuntijat antoivat arvioitaan, hän tiesi, että tämä prosessi ei johtaisi mihinkään hyvään. Hänen elämänsä oli juuttunut ikuisuuden pimeyteen, eikä hänellä ollut enää toivoa. Hän tunsi, että kaikki oli menetetty, ja se tunne oli pysyvä.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole perusteita todellisuudessa.