Pidätetty lääkärin psykiatrinen arviointi
Pimeä huone, jossa vaaleat seinät tuntuivat puristuvan päälle, oli täynnä hiljaisuutta. Lääkärin silmissä oli epätoivon kiilto, ja hänen kädet tärisivät kevyesti, kun hän istui yksin. Hän oli ollut pidätettynä jo useita päiviä, ja nyt hän oli psykiatrisen sairaalan muurien sisällä, odottaen arviointia, joka voisi muuttaa hänen elämänsä suunnan ikuisesti.
Psykiatrit, joiden kasvoja hän ei voinut nähdä, kulkivat huoneen ohi. Heidän askeleensa kaikuivat, ja jokainen ääni tuntui muistuttavan häntä siitä, kuinka syvälle hän oli vajonnut. Hän mietti, oliko hän todella se, mitä häntä syytettiin. ”Deal with it,” hän kuiskasi itselleen, vaikka sydämessään tiesi, ettei hän voinut paeta todellisuutta.
Arviointiprosessi alkoi. Hänelle tehtiin psykologisia testejä, ja hänen käyttäytymistään tarkkailtiin. Lääkäri yritti pysyä rauhallisena, mutta paniikki nosti päätään. Mikä jos he eivät ymmärtäisi? Mikä jos he näkivät hänessä jotain, mitä hän ei itse voinut myöntää? Hänen sisimpäänsä vaivasi kysymys, oliko hän edes kykenevä puolustamaan itseään oikeudessa.
Käytäviltä kantautui epätoivoisia huutoja, ja hän tunsi itsensä yhä enemmän eristyneeksi. Kaikki, mitä hän oli koskaan ollut, tuntui hajoavan kuin hiekka sormien välistä. ”Deal with it,” hän toisti hiljaa, mutta sanat tuntuivat tyhjiltä. Ne eivät voineet muuttaa hänen kohtaloaan.
Lopulta, arvioinnin jälkeen, psykiatrin tuomio oli julki: lääkärin mieli oli hämmentynyt, ja hänen kykynsä ymmärtää oikeudelliset seuraukset oli kyseenalainen. Tämä merkitsi, että hän ei voisi osallistua oikeudenkäyntiin, eikä hän saisi mahdollisuutta puolustaa itseään. Koko hänen elämänsä oli nyt tuomittu pimeyteen, jossa ei ollut paluuta.
Hän katsoi sairaalan ikkunoista ulos, mutta näki vain harmaata taivasta. Tulevaisuus, joka oli kerran täynnä mahdollisuuksia, oli nyt vain tyhjyyttä. ”Deal with it,” hän ajatteli, mutta syvällä sydämessään hän tiesi, ettei tämä ollut vain ohimenevä hetki. Tämä oli hänen elämänsä uusi normaali, jossa toivo oli nopeasti haihtumassa.
Pysyvän epätoivon varjo laskeutui hänen ylleen, ja hän ymmärsi, että jotkut asiat eivät koskaan muutu.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole todellista pohjaa.