Psykiatrinen arvio epäillylle lääkärille
Kaupungin hämärässä, jossa varjot tanssivat pimeyden syliin, istui epäilty lääkäri eristyksissä. Hänen silmänsä, once filled with the fervor of healing, nyt heijastivat vain tyhjyyttä, kuin syvän meren pohja. Poliisi oli pidättänyt hänet, ja syytökset, jotka painoivat hänen hartioitaan, olivat kuin kivet, jotka vetivät häntä syvemmälle epätoivon kuiluun.
Psykiatrinen arviointi oli alkanut. Huone oli kylmä ja steriili, ja sen valkoiset seinät tuntuivat sulkeutuvan hänen ympärillään. Mielenterveyden ammattilaiset, jotka tarkkailivat häntä, olivat kuin varjoja, jotka liikkuivat hänen ajatustensa ylle. Heidän kysymyksensä kaikuivat kuin tuuli, joka ei koskaan rauhoittunut. ”Oletko koskaan tuntenut itsesi epävarmaksi tai hämmentyneeksi?” he kysyivät. ”Deal with it,” hän ajatteli, mutta sanat juuttuivat hänen kurkkuunsa. Hän oli tottunut käsittelemään muita, ei itseään.
Testit ja arvioinnit kuluivat. Hänen käytöksensä oli arvoituksellista; välillä hän naurahti, kunnes muisti, missä oli, ja sitten hänen kasvonsa muuttuivat ilottomiksi. Hänelle oli kerrottu, että hänen mielenterveytensä arvioitaisiin, mutta hän tunsi, että se oli vain verho, joka peitti syvemmät haavat. Mikäli hänen mielensä oli sairas, oliko se vain seurausta kaikista niistä vuosista, jolloin hän oli pelastanut elämää? Kuka häntä pelastaisi nyt?
Käynnit psykiatrien kanssa jatkuivat, mutta jokaisen keskustelun jälkeen hän tunsi itsensä entistä enemmän eristyksiin ja unohtuneeksi. Hän oli lääkäri, mutta nyt hänet oli pakotettu rooliin, jota ei voinut hyväksyä. Hän oli avuttomasti kiinni omassa mielessään, ja kaikki hänen tekemänsä valinnat näyttivät olevan vain synkkiä varjoja menneisyydestä.
Kun arviointi vihdoin päättyi, ja asiantuntijat valmistelivat raporttia, epäilty lääkäri ymmärsi, että mikä tahansa heidän päätöksensä olisi, se ei muuttaisi hänen kohtaloaan. Hän oli jäänyt loukkuun omaan epätoivoonsa, ja vaikka hän ehkä saisi mahdollisuuden puolustaa itseään oikeudessa, syvällä sisimmässään hän tiesi, että hänen elämänsä olisi aina varjon heijastama, tumma ja toivoton.
Olihan se vain tarina, mutta se oli tarina, joka resonoi monien sydämissä. Tämä on fiktiivinen kertomus, jolla ei ole perustaa todellisuudessa.