Psykiatrinen arvio kiinniotetusta lääkäristä
Kaupungin hämärissä käytävissä, kylmä ja kostea ilma tuntui tunkeutuvan luihin ja ytimiin. Tummissa vaatteissa oleva poliisi seisoi oven edessä, vartioiden huonetta, jossa kiinniotettu lääkäri istui. Hänen katseensa oli tyhjyyteen tuijottava, kuin hän olisi kadottanut kaikki toivon rippeet. Lääkärin mieli oli kuin myrskyn riivaama meri, täynnä kaaosta ja epävarmuutta.
Arviointi oli käynnissä, ja psykiatrit, jotka tarkkailivat häntä, olivat huolissaan. Heidän kysymyksensä kaikuivat huoneessa, mutta lääkärin sanat eivät koskaan palanneet. Hän oli jäänyt vangiksi omaan mieleensä, kuin häkkiin, josta ei ollut pakotietä. ”Deal with it,” hän ajatteli itsekseen, mutta se ei helpottanut tuskaa, joka hänen sisällään myllersi.
Käytävällä kuului askelia, ja psykiatrit tulivat sisään. He alkoivat kysyä kysymyksiä, jotka veivät lääkärin muistoihin – hetkiin, jolloin hän oli ollut arvostettu ammattilainen, kunnioitettu kollegoidensa keskuudessa. Mutta nyt hän oli vain varjo entisestään, ja jokainen kysymys tuntui kaivavan syvemmälle hänen haavoihinsa.
Psykologiset testit ja käyttäytymisen havainnointi muuttuivat piinaksi. Lääkärin mieli kulki mustia polkuja pitkin, ja hän tunsi itsensä yhä enemmän eristyneeksi maailmasta. ”Deal with it,” hänen sisäinen äänensä kuiskasi, mutta hän ei voinut. Koko elämä oli romahtanut ympäriltä, ja toivo oli vain muisto, jota ei voinut enää tavoittaa.
Arvioinnin päätyttyä psykiatrit vetivät yhteen havaintonsa. Heidän ilmeensä olivat vakavat, ja lääkärin sydän alkoi pamppailla pelosta. Hän tiesi, että tämä ei ollut vain arviointi; se oli tuomio. Hänen tulevaisuutensa makasi heidän käsissään, ja hän tunsi, kuinka epätoivo kasvoi hänessä, kun he alkoivat puhua mahdollisista diagnooseista.
Lopulta hän jäi yksin huoneeseensa, seinät alkoivat sulkeutua hänen ympärillään. Hän tunsi, että aika oli pysähtynyt, ja kaikki ulkopuolinen elämä oli unohtunut. ”Deal with it,” hän kuiskasi itselleen, mutta se ei ollut enää riittävä. Hän ymmärsi, ettei paluuta ollut – hän oli ikuinen vanki omassa mielessään, ja toivo oli häipynyt ikuisesti.
Kaupungin hämärät käytävät jäivät hiljaisiksi, ja lääkärin tuska ja epätoivo leijui ilmassa, kuin varjo, joka ei koskaan katoa.
Tämä on kuvitteellinen tarina, jolla ei ole perustaa todellisuudessa.