Psykiatrinen arvio lääkärille pidätyshetkellä
Pimeässä huoneessa, jossa vain heikko valo loisti, istui tohtori, jonka elämä oli kääntynyt painajaiseksi. Poliisi oli pidättänyt hänet vakavien syytösten vuoksi, ja nyt hän oli eristyksissä psykiatrisessa sairaalassa, odottamassa arviointia. Hänen mielensä oli kuin myrskyisä meri, täynnä epätoivoisia ajatuksia ja epävarmuutta. ”Deal with it”, hän ajatteli, yrittäen koota itsensä, mutta sanat tuntuivat vain lisäävän hänen ahdistustaan.
Arviointiprosessi oli alkanut. Psykologit ja muut mielenterveyden asiantuntijat tulivat ja menivät, kysellen kysymyksiä, jotka kaiversivat hänen sisintään. Heidän katseensa olivat uteliaita, mutta samalla pelokkaita. Tohtori tiesi, että hänen henkinen tilansa oli vaarassa, ja tämä sai hänet tuntemaan itsensä entistäkin eristyneemmäksi.
Hän muisti hetket, jolloin hän oli auttanut potilaita, kun he olivat olleet heikoimmillaan. Nyt hän itse oli se, joka tarvitsi apua. Hän tunsi, kuinka hänen mielensä alkoi murentua, ja hänen muistonsa menneistä päivistä muuttuivat yhä sumuisemmiksi. ”Deal with it”, hän toisti mielessään, mutta sanat menettivät merkityksensä.
Psykiatrinen arvio oli vain yksi askel kohti tuntematonta, mutta jokainen minuutti tuntui ikuisuudelta. Hänen käytöksensä oli tarkkailun alla, ja hänen sisäinen kamppailunsa oli kuin avointa kirjaa asiantuntijoiden silmissä. He kirjoittivat muistiinpanoja, ja jokainen sana tuntui olevan tuomio.
Kun arviointi viimein päättyi, tohtori istui yksin huoneessaan, miettien elämäänsä. Hän ymmärsi, että vaikka hän saisi apua, hänen elämänsä oli jo ikuisesti muuttunut. Tulevaisuus oli hämärä, ja toivo oli vain kaukainen muisto. ”Deal with it”, hän kuiskasi itselleen viimeisen kerran, mutta se ei tuonut lohtua. Kaikki oli jo menetetty, ja loppu oli vain kysymyksen varassa.
Tässä tarinassa ei ole todellista pohjaa, vaan se on täysin kuvitteellinen kertomus.