Psykiatrinen arvio lääkärin epäillystä toiminnasta
Yön pimeys oli laskeutunut psykiatrisen sairaalan ylle, kun epäilty lääkäri, joka oli joutunut poliisin pidättämäksi, istui yksinäisessä huoneessaan. Hänen ympärillään leijui raskas tunnelma, joka tuntui painavalta kuin lyijy. Lääkäri, joka oli kerran pelastanut ihmishenkiä, oli nyt joutunut tarkastelun kohteeksi. Hänen mielensä oli kuin labyrintti, johon ei ollut pääsyä.
Henkilökunta oli jo aloittanut arvioinnin. Psykologit ja terapeutit tulivat ja menivät, heidän katseensa kantoivat mukanaan kysymyksiä, joita lääkäri ei voinut tai ei halunnut vastata. Heidän kysymyksensä olivat pitkiä ja monimutkaisia, mutta jokaisen käännöksessä oli läsnä yksi yksinkertainen totuus: ”Miksi?” Lääkäri yritti pysyä rauhallisena, mutta hänen sisällään myllersi. Hän muisti hetket, jolloin hän oli auttanut potilaita, ja nyt hän oli itse avun tarpeessa.
Keskustelut jatkuivat, ja lääkäri tunsi itsensä yhä eristyneemmäksi. Hänen ajattelunsa oli kuin pimeä huone, jossa ei ollut valoa. ”Deal with it,” hän mutisi itsekseen, vaikka sisimmässään hän tiesi, että tämä ei ollut niin helppoa. Hän oli kohdannut niin paljon, mutta nyt kaikki tuntui olevan menneisyyttä. Hän ei ollut enää se henkilö, joka oli kerran ollut täynnä toivoa ja kunnianhimoa. Nyt hän oli vain varjo itsestään.
Psykiatrinen arvio eteni, ja jokainen testitulos, jokainen keskustelu vain vahvisti hänen pelkoaan. Hän ei ollut vain uhri olosuhteidensa, vaan myös omien päätöstensä. Hänen mielensä alkoi murentua, ja se tunne, että hän ei voisi koskaan palata entiseen elämäänsä, kasvoi yhä voimakkaammaksi. Hän oli vankina omassa mielessään, ja ympäröivä maailma tuntui yhä etäisemmältä.
Lopulta arvioinnin tulokset julkistettiin. Ne eivät olleet yllättäviä, mutta ne olivat murskaavia. Lääkäri sai tietää, että hänen mielenterveytensä oli heikentynyt, ja hän ei kykenisi osallistumaan oikeudellisiin prosesseihin. Hänen elämänsä oli jäänyt jumiin, ja hän huomasi, että hänen aikaisemmat saavutuksensa olivat vain haamuja menneisyydestä.
Kun hän katsoi peiliin, hän ei nähnyt enää itseään; hän näki vain epätoivon. “Deal with it,” hän toisti mielessään, mutta se ei tuntunut auttavan. Toivo oli kadonnut, ja jäljelle jäi vain pysyvä epätoivo hänen tilanteensa edessä.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole todellista pohjaa.