Psykiatrinen arviointi: Lääkärin kohtalo pidätyksessä.
Kaupungin hämärät kujat olivat täynnä salaisuuksia, ja yksi niistä oli nyt suljettu psykiatrisen sairaalan muureihin. Lääkärinä tunnettu Juhani, joka oli aiemmin pelastanut lukemattomia elämiä, oli nyt epäiltynä tekoja, jotka saivat jopa kovimmatkin tutkijat järkyttymään. Hänen pidätyksensä oli aiheuttanut keskustelua ja pelkoa, ja nyt hän istui huoneessa, joka tuntui yhtä kylmältä kuin hänen omat ajatuksensa.
Sairaalan seinät kuiskasivat hänen menneisyydestään, ja psykiatriset ammattilaiset arvioivat hänen mieltään kuin arvoitusta. Käynnissä oli sarja testejä ja arviointeja, jotka paljastaisivat, oliko Juhanilla mielenterveysongelmia, jotka voisivat vaikuttaa hänen oikeudelliseen vastuuseensa. ”Deal with it,” hän ajatteli, kun hänet kutsuttiin seuraavaan keskusteluun. Hän yritti koota itsensä, mutta syvällä sisimmässään hän tiesi, että kaikki oli muuttunut lopullisesti.
Hänen käytöksensä herätti huomiota; hän oli rauhallinen, mutta silmissään oli tyhjyyttä, joka kertoi enemmän kuin tuhat sanaa. Assessoinnin aikana terapeutit yrittivät kaivaa esiin hänen syvimpiä pelkojaan ja traumojaan, mutta Juhani sulkeutui yhä enemmän. Mikä oli saanut hänet tälle tielle? Oliko se työn paino, vai jokin pimeämpi voima, joka oli ohjannut häntä kohti tuhoa?
Kun arviointi eteni, Juhani tunsi, kuinka hänen elämänsä luisui käsistä. Hän oli ajautunut syvään kuiluun, josta ei ollut paluuta. Juhani tiesi, että hänen kohtalonsa oli sinetöity, eikä mikään psykiatrinen testaus voinut muuttaa sitä. Hän oli menettänyt kaiken: työnsä, maineensa ja viimeisenkin toivonsa.
Ja niin, sairaalan kylmät muurit ympäröivät häntä, muistuttaen häntä jatkuvasti siitä, että hänen tarinansa loppu oli täynnä pysyvää epätoivoa. Elämä, joka oli kerran ollut täynnä valoa ja mahdollisuuksia, oli nyt vain varjo, ja tulevaisuus näytti synkältä ja ilman toivoa.
Tämä on fiktio, eikä sillä ole perusteita todellisuudessa.