Keskellä synkkää ja kylmää psykiatrista sairaalaa, epäilty lääkäri, joka oli jäänyt kiinni epäilyttävistä toimenpiteistä, istui yksinäisessä huoneessa. Poliisi oli pidättänyt hänet, ja nyt hänet oli siirretty arvioitavaksi. Tämä prosessi, joka oli tarkoitettu selvittämään hänen mielenterveytensä, leijui hänen yllään kuin raskas pilvi.
Asiantuntevat mielenterveysalan ammattilaiset arvioivat hänen tilansa. Heidän käytännönläheiset kysymyksensä ja tarkat havainnot hänen käyttäytymisestään saivat hänet tuntemaan itsensä yhä enemmän vangituksi. ”Deal with it,” hän ajatteli, kun hänen sisimmässään kasvoi epätoivo. Hänelle oli selvää, että hänen aikaisempi elämänsä, täynnä kunnioitusta ja luottamusta, oli romahtamassa ympärillä.
Testit ja arvioinnit jatkuivat päivien ajan. Hänelle annettiin psykologisia testejä, jotka paljastivat syvää ahdistusta ja häilyvää todellisuudentajua. Vähitellen hän alkoi ymmärtää, että hänen käytöksensä saattoi johtua jostain syvemmästä, pelottavasta. Hänen mielensä alkoi pelata temppuja, ja hän tunsi, kuinka hänen todellisuutensa mureni.
Mielenterveysammattilaiset keskustelivat keskenään, ja epäilty kuuli heidän kuiskivan sanoja, jotka saivat hänen sydämensä sykkimään pelosta. ”Onko hän kykenevä vastuuseen?” ”Voiko hän osallistua oikeudellisiin menettelyihin?” Nämä kysymykset kantoivat mukanaan synkkiä ennustuksia hänen tulevaisuudestaan.
Väsyneenä ja murtuneena hän kykeni vain katselemaan, kuinka hänen elämänsä lipui käsistä, kuin hiekka tiimalasissa. Hän tiesi, että oli liian myöhäistä palata entiseen. ”Deal with it,” hän kuiskasi itselleen, mutta sanat tuntuivat tyhjiltä. Kaikki toivo oli kadonnut, ja jäljellä oli vain pysyvä epätoivo.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole perusteita todellisuudessa.