**Psykiatrinen arviointi vangitun lääkärin elämässä**
Tummat seinät ympäröivät lääkärin huonetta psykiatrisessa sairaalassa, missä hän nyt vietti päiviään. Vangittuna, epäiltynä rikoksista, joista ei koskaan ollut osannut kuvitella itsensä syyllistyvän. Hänen elämänsä, joka oli ennen täynnä valkoisia takkeja ja toivon täyttämiä potilastapaamisia, oli nyt muuttunut painajaiseksi. ”Deal with it,” hän kuiskasi itselleen, yrittäen löytää rauhaa mielessään, mutta sanat vain kaikuivat tyhjyyteen.
Psykiatriset asiantuntijat tutkivat häntä tarkasti: kysymyksiä, testejä, tarkkailua. He yrittivät ymmärtää, oliko hänellä mielenterveysongelmia, jotka voisivat vaikuttaa hänen vastuullisuuteensa. Mutta mitä he todella löysivät? Lääkärin katse oli tyhjyyteen vaipunut, kuin olisi ollut jo pitkään kuollut sisältä, vaikka hänen sydämensä vielä sykki.
Yksi asiantuntija huomasi, että lääkärin käytös oli eristyksissä todellisuudesta. Hänen hymynsä oli vain varjo, ja sanat, jotka hän lausui, olivat täynnä epätoivoa. ”Deal with it,” hän toisti, mutta se ei koskaan auttanut. Viikkojen kuluessa hän tunsi, kuinka hänen mielensä painui syvemmälle pimeyteen, ja se pelko, joka oli hänen sisällään, kasvoi.
Kun arviointi eteni, jotkut asiantuntijat alkoivat epäillä, että lääkärin tila oli vakava. Hänen ajattelunsa oli jo muuttunut; hän ei enää kyennyt erottamaan, missä päättyi todellisuus ja missä alkoi hänen sisäinen kaaoksensa. Hän tunsi itsensä vangituksi paitsi fyysisesti myös henkisesti, ja ”Deal with it” muuttui vain tyhjäksi fraasiksi, joka ei tuonut lohtua.
Lopulta, kun arviointi oli valmis, lääkärille annettiin diagnoosi. Se ei ollut se, mitä hän oli toivonut, vaan se oli pelkkä tuomio, joka sitoi hänet entistä tiukemmin pimeyteen. Hän katsoi ikkunasta ulos, mutta maisema oli vain harmaata sumua, joka heijasti hänen omaa sieluntilaansa.
Hänen tarinansa oli tullut päätökseen, mutta todellisuus oli se, että tämä painajainen ei koskaan päättyisi. Toivo oli kadonnut, ja hänen elämänsä oli muuttunut loputtomaksi kärsimykseksi, josta ei ollut paluuta. ”Deal with it,” hän kuiskasi kerran vielä, mutta tällä kertaa se ei ollut rohkaisu, vaan epätoivoinen tunnustus: hän oli jäänyt ikuisesti vangiksi omaan mielensä pimeyteen.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole perusteita todellisuudessa.