Psykiatrinen tutkimus vangitun lääkärin mielentilasta
Kylmän hallituksen kätköissä, missä valot vilkkuivat kuin kuolevan tähden viimeiset heijastukset, oli eräs lääkäri, jonka maine oli syöksynyt syvyyksiin. Hänet oli pidätetty epäiltynä rikoksista, jotka saivat jopa raskaimmat oikeudelliset asiakirjat värähtämään. Nyt hän makasi sairaalan kovalla vuoteella, silmät tylsistyneinä, pään sisällä myrskyävässä kaaoksessa. Psykiatrinen tutkimus oli alkanut.
Huoneessa, jossa hän vietti iltojaan, oli vain yksi ikkuna, josta näkyi synkkä taivas, täynnä raskaita pilviä. Lääkärin mielessä pyörivät ajatukset, jotka olivat kuin kammottava unikuva. Hänet oli johdatettu paikalle, jossa häntä tarkkailtiin jatkuvasti, ja psykologit arvioivat häntä kuin hän olisi vain koe-eläin. ”Deal with it,” hän ajatteli itselleen, kun he kysyivät kysymyksiä, joiden tarkoitus oli paljastaa hänen sisimpänsä. Mutta mitä he todella löytäisivät? Oliko hän vain uhri vai oliko hänkin yksi heistä, jotka eivät kyenneet erottamaan oikeaa väärästä?
Testit, joita hänelle tehtiin, olivat kuin painajaisia. Hänen kehonsa oli edelleen lääkärin, mutta mieli oli jo kadonnut. Hän tunsi, kuinka jokainen kysymys murskasi hänen jäljelle jääneet toivonsa. ”Deal with it,” hän kuiskasi haikeasti, mutta sanat kaikuivat tyhjyyteen. Mikään ei ollut enää paikallaan; jokainen muisto hänen aiemmasta elämästään tuntui olevan haalistunut ja unohdettu.
Psykiatrit olivat kylmiä ja etäisiä, heidän analyysinsä olivat kuin tuomioita, jotka kaikuivat hänen korvissaan. ”Sinulla on ongelmia,” he sanoivat, mutta ongelmat olivat jo syvällä hänen sielussaan. Hän ei vain ollut syyllinen; hän oli rikollinen, hän oli lääkärin viittaansa pukeutunut monsteri, joka oli menettänyt kaiken.
Kun tutkimus lopulta päättyi, lääkärin mieli oli tuhoutunut, hänen tulevaisuutensa hyvin epävarma. Hän ei ollut enää se, joka oli astunut tuohon huoneeseen. ”Deal with it,” hän toisti, mutta se oli vain tyhjää puhetta. Hän tiesi, ettei hänellä ollut enää paluuta. Hänen kohtalonsa oli sinetöity, ja häntä ympäröivä synkkyys oli muuttunut hänen ikuiseksi vankilakseen.
Ikuinen epätoivo valui hänen sisäänsä kuin musta myrsky, joka ei koskaan laantunut. Kaikki toivo oli mennyt, ja hän oli vain varjo entisestä itsestään, vailla pelastusta tai rauhaa.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole perusteita todellisuudessa.