Rikoksen vuoksi tehtävä psykiatrinen tutkimus oli alkanut. Epäilty lääkäri, joka oli joutunut poliisin pidätettäväksi, istui kylmässä huoneessa, jossa valot vilkkuivat kuin hänen mielensä. Hän katseli ympärilleen, yrittäen ymmärtää, miten elämä oli vienyt hänet tähän pisteeseen. Psykiatrinen sairaala, paikka, joka oli täynnä huokauksia ja vaimeita valituksia, tuntui olevan kuin hänen oma sisäinen vankilansa.
Asiantuntevat mielenterveyden ammattilaiset kävivät hänen luonaan, heidän kasvonsa kylminä ja ilmeettöminä. He esittivät kysymyksiä, joihin hän ei ollut varma, osaisiko vastata. Hänen mielensä oli kuin labyrintti, jossa jokainen käytävä johti vain syvempään epätoivoon. ”Deal with it,” hän mumisi itsekseen, yrittäen löytää voimaa jatkaa eteenpäin, mutta sanat tuntuivat vain korostavan hänen avuttomuuttaan.
Käynnit, testit ja tarkkailut eivät tuottaneet toivottuja tuloksia. Lääkäri, joka oli kerran pelastanut ihmishenkiä, oli nyt vain varjo entisestään, vailla kykyä ymmärtää omaa todellisuuttaan. Hänen ajatuksensa kiersivät kehää, ja psykiatrinen arviointi paljasti yhä enemmän hänen sisäistä kaaosta. Kysymykset, jotka alun perin tuntuivat järkeviltä, muuttuivat yhä sekavammiksi, kun hän yritti selvittää, mikä oli totta ja mikä pelkkää harhaa.
Mikään ei tuntunut olevan kunnossa. Hänen mielensä oli kuin hämärä huone, josta ei ollut ulospääsyä. Vaikka ulkopuolella maailma jatkoi kulkuaan, hänen elämänsä oli pysähtynyt, ja jokainen päivä kului kuin tuskallinen ikuisuus. Hän tiesi, että jokainen arviointi vain syvensi hänen epätoivoaan, ja vaikkakin hän yritti toipua, se vaikutti yhä mahdottomalta.
Lopulta, kun psykiatrinen arviointi saatiin päätökseen, tulokset julkistettiin. Ne vain vahvistivat sen, minkä hän oli jo tiennyt: hänen mielensä oli rikki, ja hän oli kadottanut kaiken hallinnan. Elämä ei enää ollut hänen hallinnassaan, eikä tulevaisuudesta ollut merkkiäkään. ”Deal with it,” kuiskasi ääni hänen sisällään, mutta se jäi vain kaikuvaksi huudoksi pimeässä.
Kun hän katsoi peiliin, näky oli musertava. Hän ei ollut enää lääkäri, vaan vain epäilty, joka oli jäänyt kiinni omiin demoninsa. Lopulta hän ymmärsi, että tämä oli hänen kohtalonsa – ikuisesti tuomittu elämään syvimmän epätoivon syövereissä, josta ei ollut paluuta.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole todellisuuden perusteita.