Rikoksesta epäillyn psykiatrinen arviointi lääkärin avulla oli alkanut. Kylmä ja valoisa huone, jossa hänet oli eristetty, tuntui entistäkin ahdistavammalta hänen mielen sisäisten demonien myllätessä. Poliisi oli pidättänyt hänet vakavasta rikoksesta, ja nyt hänen kohtalonsa riippui siitä, mitä psykiatrit keksisivät hänen mielensä syvyyksistä.
Klinikan käytävillä kaikui hiljaisuus, joka tuntui melkein painostavalta. Lääkärit, pukeutuneina valkoisiin haalareihinsa, liikkuivat hissukseen, kuin peläten häiritsevänsä rauhaa, jota ei ollut. Heidän katseensa olivat tutkivia, ja jokainen kysymys, jonka he esittivät, tuntui kaivavan syvemmälle, paljastaen puoliunohdettuja muistoja ja synkkiä salaisuuksia.
”Deal with it,” hän mumisi itsekseen, kun hänen ajatuksensa harhailivat menneissä. Tämä oli hänen elämänsä käännekohta, ja silti hän ei voinut estää itseään ajatellessaan, kuinka syvälle hän oli vajonnut. Psykiatrit kysyivät häneltä, oliko hän koskaan tuntenut itsensä irralliseksi, ja hän vastasi, että kyllä, mutta se ei ollut koskaan ollut vain tunne. Se oli ollut hänen todellisuutensa – jatkuva taistelu mielen sokkeloissa.
Ajan kuluessa, kun testit ja arvioinnit jatkuivat, hänen mielensä alkoi tuntua yhä enemmän vankilalta. Hän oli eristyksissä, ei vain fyysisesti, vaan myös henkisesti. Mielenterveysammattilaiset tarkkailivat häntä, yrittäen ymmärtää, oliko hän syyllinen rikokseen vai oliko hänen mielensä vain pettänyt hänet. Jokainen päivä toi mukanaan uusia kysymyksiä, eikä yksikään niistä tuntunut löytävän vastausta.
Kun arviointi vihdoin päättyi, lääkärit kertoivat hänelle, että tulokset olisivat pian valmiina. Hän odotti tuomiotaan, mutta tiesi, että riippumatta siitä, mitä he sanoisivat, hänen elämänsä oli jo murskattu. Hän oli tuomittu elämään tässä ikuisessa epätoivossa, jossa toivo oli vain kaukainen muisto.
Lopulta, kun kaikki oli sanottu ja tehty, hän vain istui yksin huoneessaan, katsoen seinää, joka tuntui lähenevän häntä. Ymmärtäen, että ei ollut paluuta, hän vain kuiskasi: ”Deal with it.” Se oli kaikki, mitä hänelle jäi – tyhjyyden ja epätoivon kanssa eläminen, joka ei ikinä hellittäisi.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole perusteita todellisuudessa.