**Rikosten salaisuudet: Mielentilan selvitys**
Pimeä syysilta ympäröi psykiatrista sairaalaa, jossa epäilty lääkäri, Antti, oli nyt eristyksissä. Hänen kasvonsa olivat kalpeat, silmissään heijastui jotain, jota ei voinut sanailla – ehkä pelkoa, ehkä katumusta, tai kenties vain tyhjyyttä. Poliisi oli pidättänyt hänet vakavista rikoksista, ja nyt hänen mielentilaansa arvioitiin. ”Deal with it,” hän mutisi hiljaa itsekseen, ikään kuin yrittäen vakuuttaa itseään siitä, että tämä kaikki oli vain väliaikaista.
Erityiset asiantuntijat, psykologit ja psykiatrit, olivat kokoontuneet arvioimaan Antin mielentilaa. Heidän tehtävänään oli selvittää, oliko hänellä sairauksia, jotka voisivat vaikuttaa hänen kykyynsä osallistua oikeudellisiin prosesseihin. Antti tiesi, että jokainen kysymys, jokainen testi, joka hänelle esitettiin, oli kuin uusi isku hänen jo haavoittuneeseen sieluunsa.
Hän muisti hetket, jolloin hän oli toiminut lääkärinä – hetket, jolloin hän oli pelastanut elämiä, saanut kiitosta ja kunnioitusta. Nyt hän oli kuitenkin vain varjo entisestään, vailla tulevaisuutta ja toivoa. Hänen mielessään pyöri epäilyksen ja syyllisyyden kierre, joka tuntui yhä painavammalta. ”Deal with it,” hän toisti, mutta sanat eivät tuoneet helpotusta.
Testien aikana hänen käytöksensä herätti huomiota; välillä hän oli rauhallinen, toisinaan hän repesi hysteeriseen nauruun, joka sai arvioijat hämmästelemään. ”Mikä on totta, mikä ei?” he miettivät. Olisiko Antin mieli niin rikkoutunut, ettei hän enää osannut erottaa todellisuutta kuvitelmista? ”Deal with it,” kuiskasi hänen sisäinen äänenä, mutta sekin alkoi haalistua pois.
Lopulta, arvioinnin päätyttyä, asiantuntijat esittivät johtopäätöksensä. Antti oli täysin tietoinen teoistaan, mutta hänen mielensä oli kuitenkin syvällä pimeydessä, joka ei näyttänyt koskaan päättyvän. Hän oli vangittu omaan mieleensä, joka tuomitsi hänet loputtomaan kärsimykseen. Oikeudenkäynnit lähestyivät, mutta hänen tulevaisuutensa oli jo tuomittu. ”Deal with it,” hän ajatteli, mutta se oli vain tyhjää puhetta.
Antin tarina on yksi monista, jotka jäävät piiloon yhteiskunnan silmiltä – tarinoita, jotka ovat täynnä epätoivoa ja surua. Hänen mielensä labyrintti oli ikuinen, eikä siitä ollut ulospääsyä. Tässä pimeydessä, jossa toivo oli vain muisto, hän ymmärsi, että joskus on asioita, joita ei voi koskaan korjata.
Tämä on kuvitteellinen tarina, jolla ei ole todellista perustaa.