Rikostutkinnan psykiatrinen arviointi lääkärin näkökulmasta
Poliisi oli pidättänyt lääkärin, jonka epäiltiin syyllistyneen vakaviin rikoksiin. Hämärä valaistus psykiatrisen sairaalan käytävillä tuntui lisäävän ahdistusta, kun hänet johdettiin arviointihuoneeseen. Leikkaussalista tuttu steriili tunnelma oli vaihtunut kylmään ja etäiseen ympäristöön, jossa jokainen ääni kaikui kuin kuoleman tuomion julistus.
Häntä ympäröivät psykiatrit, jotka tarkkailivat häntä kuin petoeläimiä, odottamassa hetkeä, jolloin he voisivat paljastaa hänen mielen syvimmät salaisuudet. Heidän kysymyksensä olivat teräviä, mutta lääkärin vastaus oli yhtä kylmä ja etäinen kuin heidän katseensa. ”Deal with it,” hän mutisi, kuin yrityksenä paeta todellisuutta, joka oli luhistumassa hänen ympärillään.
Ajan kuluminen tuntui loputtomalta, ja jokainen minuutti syvensi hänen ahdistustaan. Hänelle tehtiin erilaisia psykologisia testejä, ja hänen käytöstään tarkkailtiin tarkasti. Kukaan ei voinut ymmärtää, kuinka kauas hän oli eksynyt, kuinka hänen elämänsä oli muuttunut unesta painajaiseksi. Hän, joka oli kerran pelastanut ihmishenkiä, oli nyt itse vangittuna, epäiltynä murhasta.
Yhä uudelleen hänelle esitettiin kysymyksiä, jotka kaivoivat esiin menneitä muistoja ja syyllisyyden tunteita. Hän tunsi, kuinka hänen mielensä alkoi murentua, ja epätoivo kaivoi syviä railoja hänen sydämeensä. ”Deal with it,” hän toisti mielessään, mutta sanat tuntuivat tyhjiltä ja merkityksettömiltä.
Kun arviointi vihdoin päättyi, lääkärin kohtalo riippui nyt asiantuntijoiden lausunnosta. Hänen mielenterveytensä oli vankilassa, ja hän tiesi, ettei paluuta entiseen ollut. Kylmyys valtasi hänen olemuksensa, kun hän ymmärsi, että elämä, kuten hän sen tunsi, oli lopullisesti ohi. Tulevaisuus näytti synkältä ja toivottomalta, eikä mikään, ei edes hänen lääkärin taitonsa, voinut pelastaa häntä tästä painajaisesta.
Hän katsoi peiliin, mutta ei nähnyt siellä enää itseään. Vain tyhjyyttä, joka kulki hänen rinnallaan kuin varjo. Kylmä todellisuus iski häntä, ja hän tiesi, että kaikki toivo oli kadonnut. ”Deal with it,” kuiskasi hänen mielen sisällään, mutta se jäi vain kaikuvaksi huudoksi, joka ei koskaan löytänyt rauhaa.
Psykiatrinen arviointi oli päättynyt, mutta hänen henkilökohtainen helvetti oli vasta alkamassa.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole perusteita todellisuudessa.