Salaperäinen lahja kadonneesta maailmasta
Poliisi oli pidättänyt epäillyn lääkärin, jonka ympärillä leijui synkkä varjo. Hänen nimensä oli Dr. Aalto, ja hänet oli viety psykiatriseen sairaalaan arvioitavaksi. Huone, jossa hänet pidettiin, oli kylmä ja steriili, seinät vaimensivat jopa hänen sisäiset huutonsa. ”Deal with it,” hän mutisi itselleen, yrittäen löytää lohtua epätoivon keskeltä.
Arviointi oli alkanut. Mielenterveysalan ammattilaiset, jotka olivat saapuneet häntä tutkimaan, olivat vakavia ja etäisiä. Heidän kysymyksensä olivat kuin teräviä nuolia, jotka iskivät suoraan hänen sieluunsa. ”Onko sinulla koskaan ollut ajatuksia, jotka pelottavat sinua?” he kysyivät. Dr. Aalto tunsi kylmän hien nousevan otsalleen. Hän tiesi, mitä he etsivät, ja silti hän ei voinut antaa itsensä paljastaa salaisuuksiaan.
Päivät muuttuivat öiksi, ja yön pimeyden täyttivät hänen omat ajatuksensa. Raskaasti huokaisemalla hän yritti rauhoittaa itseään, mutta hänen mielensä oli kuin vankila, josta ei ollut pakotietä. ”Deal with it,” hän toisteli, vaikka tiesi, että se oli vain ohut peite hänen sisäiselle kaaokselleen.
Psykologiset testit ja käyttäytymisen havainnot toivat esiin yhä synkempiä puolia hänestä. Hänelle oli kerrottu, että hänen tilansa arvioiminen voisi vaikuttaa hänen oikeudelliseen vastuuseensa. Tämä ajatus oli kuin lyijykuorma hänen sydämelleen. Jokainen kysymys, jokainen arviointi vain syvensi hänen epätoivoaan, ja hän tunsi, kuinka hänen elämänsä luisui hänen käsistään.
Kun viimeiset arvioinnit oli suoritettu, ja ammattilaiset vetäytyivät keskustelemaan, Dr. Aalto jäi yksin, kuunnellen ympärillään olevan laitoksen hiljaisuutta. Hän katsoi ulos ikkunastaan, mutta ei nähnyt muuta kuin harmaata taivasta, joka peitti kaiken toivon. ”Deal with it,” hän kuiskasi heikosti, mutta sanojen paino tuntui musertavalta.
Mielessään hän tajusi, että tämä oli hänen uusi todellisuutensa, eikä siitä ollut paluuta. Hän oli kadottanut itsensä, ja se, mikä oli joskus ollut elämä, tuntui nyt vain haalealta muistolta. Lopulta hän antoi periksi, ja hänen sisäinen tuskansa muuttui pysyvään epätoivoon.
Tämä on kuvitteellinen tarina, jolla ei ole todellista perustaa.