**Salaperäinen metsä ja kadonnut aarre**
Kaupungin laidalla, synkkä metsä kätki sisäänsä salaisuuksia, joita harvat uskaltautuivat tutkimaan. Siellä, syvällä puiden varjossa, oli vanha, hylätty psykiatrinen sairaala. Tämä sairaala oli saanut uuden potilaan – lääkärin, jonka epäiltiin syyllistyneen hirvittäviin rikoksiin. Hänet oli pidätetty ja kuljetettu tänne, missä hänen mieltään arvioitiin ammattilaisten toimesta.
Poliisi oli huolissaan siitä, että lääkärin mahdollinen mielenterveyden häiriö voisi vaikuttaa hänen vastuukysymyksiinsä oikeudessa. ”Deal with it,” oli hänen ainoa vastauksensa, kun hänelle kerrottiin arvioinnin syistä. Hänen äänensä oli tyyni, mutta katseessaan oli jotain, mikä sai hoitajat tuntemaan olonsa epämukavaksi. He eivät voineet olla huomaamatta, kuinka syvälle hänen mielensä pimeyteen oli vajonnut.
Arviointiprosessi oli pitkä ja vaativa. Psykologiset testit, lääkärin tekemät havainnot ja hänen käyttäytymisensä herättivät kysymyksiä. Hän puhui kuin olisi ollut kadonnut omaan maailmaansa, jossa kaikki oli sekaisin ja epäselvää. Salaperäinen metsä ympäröi häntä kuin painajainen, ja jokainen puun varjo tuntui kuiskaavan hänen menneisyydestään.
Ajan myötä lääkärin tilanne vain paheni. Hänen ajatuksensa vaelsivat yhä enemmän kohti pimeitä syövereitä, ja hänen muistoistaan oli tullut kuin kadonnut aarre, jota hän ei koskaan löytänyt. Hoitajat pitivät häntä etäisenä, kuin hän olisi ollut vain haamu, joka vaelsi tämän maailman ohi, vailla toivoa tai pelastusta.
Psykiatrinen arviointi päättyi, mutta lääkärin kohtalo oli jo sinetöity. Hän oli jäänyt ikuisesti vangiksi omaan mieleensä, jossa kaikki mahdollisuudet ja unelmat olivat hävinneet. Salaperäinen metsä oli nielemässä häntä, eikä kukaan voinut pelastaa häntä – ei laki, ei ystävät, ei perhe. Kaikki oli menetetty, ja hän tiesi sen. Hän oli kadonnut aarre, joka oli jäänyt piiloon pimeyteen, ja sitä ei koskaan löydettäisi.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole todellista perustaa.