**Salaperäinen metsä ja unohdettu aarre**
Sateen ropistessa harmaita pilviä vasten, eräs lääkäri, joka oli kerran pelastanut monia elämiä, istui nyt kylmässä huoneessa psykoterapeuttisessa sairaalassa. Hänet oli pidätetty epäiltynä rikoksista, joita ei voinut kuvitellakaan, ja nyt hänen mielentilaansa arvioitiin. Lääkäri, joka oli aiemmin nauttinut arvostusta ja kunnioitusta, oli joutunut epäilyksen ja pelon varjoon. ”Deal with it,” hän mutisi itsekseen, kun hoitajat tarkkailivat häntä huolellisesti.
Hänen mielessään pyöri ajatuksia menneistä päivistä, jolloin hän vaelteli salaperäisessä metsässä, joka oli täynnä unohtamattomia muistoja. Metsä, joka oli kerran ollut hänen turvapaikkansa, oli nyt muuttunut painajaiseksi. Siellä, puiden siimeksessä, hän oli löytänyt aarrearkun, mutta aarre oli ollut jotain muuta kuin kultaa ja jalokiviä. Se oli ollut hänen omat demoninsa, jotka olivat nousseet pinnalle ja vaativat häntä maksamaan hinnan menneistä päätöksistään.
Psykologiset testit ja arvioinnit jatkuivat tuntikausia, ja jokainen kysymys syvensi hänen sisäistä kuiluaan. Hän tunsi itsensä yhä enemmän vangiksi, ei vain fyysisesti, vaan myös henkisesti. ”Deal with it,” hänen mielensä kuiskasi jälleen, mutta se tuntui yhä vain lohduttomalta. Hän tiesi, että vaikka hän saisi lääkitystä tai apua, hänen sisäinen taistelunsa ei koskaan loppuisi.
Lopulta, kun arviointi oli valmis, lääkäri istui yksin huoneessaan, missä valot vilkkuivat ja seinät näyttivät sulkeutuvan hänen ympärilleen. Hän katsoi ikkunasta ulos ja näki metsän, joka oli niin kaukana kuin unet, mutta niin läsnä kuin painajaiset. Hän ymmärsi, että vaikka hän voisi löytää rauhan, se ei koskaan poistaisi hänen menneisyyttään. Hän oli ansassa, ja hänen kohtalonsa oli sinetöity.
Ikuinen epätoivo täytti hänen sydämensä, sillä hän tiesi, ettei mikään voisi koskaan palata ennalleen. Salaperäinen metsä oli jäänyt taakse, mutta sen varjot seurasivat häntä ikuisesti.
Tämä on fiktivinen tarina, jolla ei ole todellista perustaa.