**Seikkailu salaisessa metsässä**
Pimeä metsä huokui salaisuuksia, ja syvällä sen sydämessä odotti uhkaava varjo. Syyttäjä oli saanut tuomion, mutta nyt hän makasi kylmässä huoneessa psykiatrisessa sairaalassa. Hän oli lääkärinä, mutta epäilykset hänen mielenterveydestään olivat nousseet pintaan. Poliisi oli pidättänyt hänet, ja nyt hänet oli määrä arvioida psykiatrin toimesta.
Hänen henkinen tilansa oli kuin myrskyisä meri, joka raivosi ilman rantaa. Lääkärin elämä oli ollut täynnä menestyksiä, mutta jokin oli murtunut, ja se oli vienyt hänet tielle, jolta ei ollut paluuta. ”Deal with it,” hän ajatteli, kun psykiatrit tutkivat hänen sieluaan. Heidän silmänsä olivat kuin pimeät syvänteet, ja jokainen kysymys tuntui kaivavan esiin haavoja, joita hän oli yrittänyt peittää.
Arviointi kesti päiviä, mutta tuntui siltä kuin aika olisi pysähtynyt. Hän istui yksin huoneessaan, kuunnellen seinien kuiskauksia. Mielenterveyden ammattilaiset tulivat ja menivät, ja heidän kirjaamansa havainnot olivat kuin tuomioita, jotka rasittivat hänen mieltään. Hän tunsi itsensä vankiksi omassa kehossaan, ja synkkä epätoivo valtasi hänen ajatuksensa.
Lopulta, kun arviointi oli ohi, lääkäri sai tietää, että hänet oli todettu kyvyttömäksi osallistumaan oikeudellisiin menettelyihin. Hänen mielensä oli liian haavoittunut, ja hänen tekonsa olivat saaneet synkän sävyn, jonka vuoksi hän ei voinut enää palata entiseen elämäänsä. ”Deal with it,” hän kuiskasi itselleen, mutta sanat tuntuivat tyhjiltä. Hänen tulevaisuutensa oli tuhoutunut, ja metsän varjot tuntuivat nielevän hänet.
Kun hän katsoi ikkunasta ulos synkkään metsään, hän tajusi, että hän ei ollut vain menettänyt vapauttaan, vaan myös itsensä. Toivon kipinä, joka oli joskus syttynyt hänen sydämessään, oli nyt sammunut ikuisesti. Hän oli jäänyt loukkuun, eikä mikään voisi palauttaa häntä entiseen elämäänsä. Metsä jatkoi kasvamistaan, mutta hän oli jäänyt sen varjoihin, ikuisesti eksyksissä.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole perusteita todellisuudessa.