Seikkailu vanhassa metsässä: salaisuudet odottavat…
Pimeä metsä kätki sisälleen salaisuuksia, joita vain harvat olivat valmiita kohtaamaan. Siellä, varjojen keskellä, sijaitsi vanha sairaala, joka oli kerran ollut ylpeys kaupungille, mutta nyt se seisoi hylättynä, unohdettuna. Sairaalan seinät kuiskivat tarinoita menneistä, ja yksi niistä oli erityisen synkkä: epäilty lääkäri, jonka teot olivat järkyttäneet koko yhteisöä.
Kun poliisi pidätti hänet, kukaan ei voinut uskoa, että tämä arvostettu asiantuntija oli syyllistynyt niin järkyttäviin rikoksiin. Nyt hän oli eristyksissä, psykiatrisessa sairaalassa, jossa häntä arvioitiin. Psykologit ja lääkärit tutkivat hänen mieltään, etsimässä merkkejä mielenterveyden häiriöistä, jotka voisivat vaikuttaa hänen vastuullisuuteensa. ”Deal with it,” kuiskasi eräs tutkija, kun epäiltyn käytös muuttui yhä oudommaksi.
Hän istui huoneessaan, yksinäisyys painoi kuin raskas peitto. Seinät tuntuivat lähestyvän, ja jokainen päivä, joka kului, syvensi hänen epätoivoaan. Hänen mielessään taistelivat demonit, ja vaikka asiantuntijat yrittivät ymmärtää hänen sieluaan, he eivät voineet nähdä sitä syvää kuilua, joka oli hänen sisällään. Yhä uudelleen hän kysyi itseltään, oliko hän todella syyllinen, vai oliko hän vain uhri omasta mielenterveydestään.
Kun arviointi eteni, hänen kohtalonsa riippui nyt siitä, voisiko hän todistaa, että hän ei ollut täysin vastuussa teoistaan. Mutta jokainen testattu kysymys, jokainen psykologinen arviointi vain syvensi hänen synkkiä ajatuksiaan. Hänen toivonsa jäi pelkäksi haaveeksi, ja pian hän ymmärsi, että tämä oli hänen elämänsä loppu. Täällä, unohdettuna ja hylättynä, hän oli vain varjo menneisyydestä, joka ei koskaan palaisi.
Metsä ympärillä humisi tuulessa, se tuntui olevan ainoa todellinen todellisuus, joka muistutti häntä siitä, kuinka kauas hän oli eksynyt. Vanhat puut, jotka olivat nähneet niin monta vuotta, seisoivat vaiti, kuin olisivat tietäneet, ettei mitään voinut enää muuttaa.
Lopulta, kun arviointi päättyi, ja päätöksiä alettiin tehdä, hänen mielensä oli yhtä synkkä kuin metsä, joka oli hänen ympärillään. Ei ollut paluuta, ei ollut pelastusta. Hän oli kadottanut kaiken, ja hetken rauha, jonka hän oli voinut tuntea, oli muuttunut loputtomaksi epätoivoksi. Tässä maailmassa, jossa salaisuudet piilottelivat jokaisen puun takana, hän ei koskaan löytänyt vapautta.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole mitään perustaa todellisuudessa.