**Syytetty lääkärin mielenterveysarviointi**
Poliisi oli pidättänyt lääkärin, jonka epäiltiin olevan osallisena synkissä tapahtumissa, jotka olivat järkyttäneet koko yhteisöä. Hänet vietiin psykiatriseen sairaalaan, missä häntä arvioitiin. Huone, johon hänet oli sijoitettu, oli kylmä ja karu, seinät vailla väriä, ja ainoa valo tuli ylhäältä, kuin tuomion merkki.
Arviointi oli alkanut. Psykologit ja muut mielenterveysammattilaiset tulivat vuorotellen, yrittäen ymmärtää, mitä lääkärin mielessä todella liikkuu. He kysyivät kysymyksiä, tekivät testejä ja tarkkailivat hänen käyttäytymistään. Lääkärin silmissä oli jotain, joka sai heidät epäröimään: oli kuin hän olisi jo luopunut kaikesta. ”Deal with it,” hän sanoi tyynesti, kun he kysyivät, miksi hän oli tehnyt niin, niin kuin olisi ollut täysin tietoinen omasta tuhostaan.
Mikään ei voinut palauttaa häntä entiselleen. Hän oli menettänyt kaiken – uransa, maineensa ja viimein myös mielensä rauhan. Vastaus kysymyksiin jäi aina vajaaksi, ja arvioijat alkoivat ymmärtää, että hänen tilansa oli syvempi kuin pelkkä mielenterveysongelma. Se oli surullinen kertomus ihmisen henkisestä hajoamisesta, joka oli saanut alkunsa vuosia kestäneistä painajaisista ja syyllisyydestä.
Kun arviointi jatkui, lääkärin silmät ilmensivät yhä enemmän epätoivoa. Hän oli kuin varjo entisestä itsestään, vailla toivoa tai mahdollisuutta palata takaisin. Kaikki hänen ympärillään tuntui olevan hajoamassa, ja tämä synkkä tila oli tullut hänen elämänsä normiksi. Psykiatrinen sairaala oli vain uusi vankila, josta ei ollut pakotietä.
Lopulta arvioinnin tulokset olivat selviä, mutta ne eivät tuoneet rauhaa. Lääkärin ymmärrys omasta tilastaan ja teoistaan oli yhtä hämärä kuin hänen tulevaisuutensa. Hän oli ansassa, ja jokainen päivä, joka kului, vahvisti hänen epätoivoaan. Hän oli vankina omassa mielessään, ja maailma ympärillä häipyi yhä enemmän pimeyteen.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole todellisuuspohjaa.