**Väitepetos: Psykiaterin arviointi lääkärille**
Pimeä huone sairaalassa oli täynnä hiljaisuutta, vain satunnaiset äänet lääkintähenkilöstön askelista rikkoi sen. Suspekti lääkäri, joka oli pidätetty epäilyttävistä toimista, istui nurkassa, hänen katseensa oli tyhjyyteen suunnattu. Hänet oli siirretty psykiatriselle osastolle, jossa häntä arvioitiin mielenterveydellisten ongelmien varalta. Tämä prosessi oli kuin elämänsä tuomioistuin, jossa hänen mielensä oli syytetty, ja hänen todellisuutensa oli pelkkä varjo.
Arviointi oli alkanut jo useita päiviä sitten. Psykiatrit esittivät kysymyksiä, joista monet tuntuivat olevan aivan liian henkilökohtaisia. He halusivat tietää, mitä hän tunsi, mitä hän ajatteli, ja miksi hänen tekonsa olivat herättäneet niin paljon huomiota. Hän yritti vastata, mutta sanat tuntuivat karkaavan hänen mielestään, kuin henkinen sumu olisi peittänyt kaiken. ”Deal with it,” hän ajatteli kyynisesti, kun hänelle kerrottiin, että hänen on pakko kohdata omat demoninsa.
Vaikka hän oli koulutettu lääkäri, hän tunsi itsensä avuttomaksi. Hänen menneisyytensä, joka oli täynnä saavutuksia ja kunnioitusta, oli muuttunut painajaiseksi. Joka päivä hänelle tehtiin uusia testejä, ja jokainen tulos tuntui vain syventävän hänen epätoivoaan. Hänelle kerrottiin, että hänen mielenterveytensä oli avain siihen, voisiko hän koskaan palata normaaliin elämäänsä – mutta mitä normaali elämä enää oli?
Psykiatrien arviointi oli kuin syvä, musta kaivo, josta ei ollut paluuta. Hänelle annettiin rauhoittavia lääkkeitä, mutta ne vain hämärsivät hänen tajuntaansa entisestään. Hänelle oli kerrottu, että hänen käytöksensä saattoi johtua syistä, joita hän ei ollut koskaan osannut tunnistaa. ”Deal with it,” hän toisti mielessään, sillä vaihtoehtoja ei ollut.
Lopulta, kun arviointi saatiin päätökseen, hänen kohtalonsa oli sinetöity. Lääkärit julkaisivat raportin, jossa todettiin, että hänen mielenterveydelliset ongelmansa eivät riittäneet vapauttamaan häntä vastuusta. Hän oli syyllinen. Hänen elämänsä, joka oli kerran ollut täynnä mahdollisuuksia, oli nyt vain varjo menneisyydestä, ja tulevaisuus oli sysätty pimeyteen. Hänelle ei jäänyt muuta kuin pysyvä epätoivo ja ymmärrys siitä, että hänen elämänsä oli ohi.
Tämä on kuvitteellinen tarina, jolla ei ole perusteita todellisuudessa.