**Vangitun lääkärin psyykkinen arviointi ja salaisuudet**
Pimeässä huoneessa, jossa vain heikko valo pääsi sisään raskaista verhoista, istui lääkäri, joka oli vuosia auttanut muita. Nyt hän itse oli epäilty, ja poliisi oli ottanut hänet kiinni epäilyttävistä toimista. Psykiatrinen sairaala, johon hänet oli viety, oli kuin vankila, jossa seinät kuiskasivat hänen salaisuuksiaan.
Hänet oli suljettu eristyshuoneeseen, missä asiantuntijat, pukeutuneina valkoisiin takkeihin, arvioivat hänen mieltään. Heidän katseensa olivat teräviä kuin veitsi, ja jokainen kysymys, jonka he esittivät, tuntui kaivautuvan syvemmälle hänen sieluunsa. ”Deal with it,” hän kuiskasi itsekseen, yrittäen löytää voimaa hyllyvän toivon keskeltä. Mutta huoneen ahdistava hiljaisuus ja hänen oma pelkonsa saivat sanat tuntumaan tyhjiltä.
Psykologiset testit, käyttäytymisen havainnointi ja verikokeet seurasivat toisiaan. Hän muisti hetket, jolloin oli pelastanut ihmishenkiä, ja nyt hän oli epäilty, jonka mielenterveys kyseenalaistettiin. Hänen mielensä oli kuin sokkeloinen labyrintti, jossa varjoiset muistot tanssivat ja nauroivat hänen epätoivoiselle tilalleen. Toimenpiteet, joihin hän oli aiemmin osallistunut, tuntuivat nyt vain pahalta vitsiltä.
Lääkäri, joka oli kerran ollut yhteiskunnan tukipilari, istui nyt hiljaa, odottaen tuomiotaan. Hänen ympärillään olevat asiantuntijat keskustelivat keskenään, ikään kuin hän olisi pelkkä koe-eläin. Kukaan ei nähnyt häntä ihmisenä, joka oli eksynyt omaan pimeuteensa. ”Deal with it,” hän toisti, mutta sanat eivät enää lohduttaneet. Syyllisyys ja häpeä tuntuivat vyöryvän hänen ylitseen, ja hän tunsi itsensä yhä enemmän vangituksi.
Kun arviointi vihdoin päättyi, tulokset julkistettiin. Hänen mielenterveydellään oli vakavia häiriöitä, mutta ei tarpeeksi, että hänet voitaisiin vapauttaa vastuusta. Hän oli tuomittu elämään ikuisessa epätoivossa, jossa menneisyys ja tulevaisuus sulautuivat yhdeksi mustaksi aukoksi. Hänen elämästään oli tullut jatkuva taistelu, jossa toivo oli vain kaukainen muisto.
Ja niin, lääkäri jäi sairaalan kylmiin seinämiin, ikuisesti kadonneena, vailla mahdollisuutta palata entiseen. ”Deal with it,” kaikui yhä hänen mielessään, mutta se oli vain muistutus siitä, miten syvälle hän oli vajonnut. Kaikki oli menetetty, ja hän tiesi, että tämä oli hänen uuden elämänsä loppu.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole todellista perustaa.