Kaupungin hämärät kujat olivat täynnä salaisuuksia, ja yksi niistä oli tohtori, joka oli pidätetty poliisin toimesta. Hän istui kylmässä huoneessa psykiatrisessa sairaalassa, odottaen arviointia, joka voisi muuttaa hänen elämänsä suunnan. Henkilökunta arvioi hänen mieltään, yrittäen selvittää, oliko hänelle kehittynyt joku mielenterveyshäiriö, joka voisi vaikuttaa hänen oikeudelliseen vastuuseensa.
Tohtorin silmien takana piili synkkä tarina. Hän oli ollut arvostettu lääkäri, mutta nyt hänet oli vangittu epäilyjen varjolla. Hänen aikaisempi elämänsä, täynnä saavutuksia ja menestystä, oli kuin kaukainen muisto. Psykologiset testit ja käyttäytymisen havainnot olivat vain osa prosessia, joka syöksi hänet yhä syvemmälle epätoivon kuiluun.
”Deal with it,” hänen mielessään kaikui jokainen epäonnistuminen ja pelko, kun hän oli yksin omien ajatustensa kanssa. Hänen oli pakko kohdata todellisuus, mutta se oli liian painava. Sairaalan seinät tuntuivat sulkeutuvan häntä kohti, ja tilanne tuntui yhä toivottomammalta. Hänelle ei jäänyt muuta kuin synkeät ajatukset ja varjo, joka seurasi häntä joka puolelta.
Kävi ilmi, että ei ollut vain hänen mielensä, joka oli rikki, vaan myös hänen sielunsa. Tohtori huomasi, että hänen aikaisemmat valintansa olivat johtaneet häntä tähän hetkeen, ja tulevaisuus oli yhtä hämärä kuin sen hetkiset tapahtumat. Hän ymmärsi, että huolimatta siitä, mitä arvioinnissa tapahtuisi, hänen elämänsä ei koskaan palaisikaan entiselleen.
Ja niin, tohtori jatkoi yksinäistä matkaansa avaruuden äärettömyydessä.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole perustaa todellisuudessa.