Yllätysmatka salaperäiseen metsään ystävien kanssa oli alkanut innostuneissa merkeissä. He olivat päättäneet paeta arkea ja kokea jotain uutta, mutta metsän syvyyksissä heitä odotti jotain, mikä muutti kaiken. Kun he saapuivat perille, he huomasivat, että paikka oli hiljainen ja synkkä. Puiden varjot tuntuivat kuin ne olisivat eläneet omaa elämäänsä, ja kylmä tuuli sai heidät värisemään.
Kuitenkin, illan pimentyessä, he kohtasivat jotain vieläkin pelottavampaa. Yksi heidän ystävistään, Jani, alkoi käyttäytyä oudosti. Hänen silmänsä olivat lasittuneet ja hänen äänensä kuului kuin kaukaisesta maailmasta. He yrittivät puhua hänelle, mutta Jani vain nauroi. ”Deal with it,” hän sanoi, ja sen jälkeen hän katosi metsän syvyyksiin.
Ystävät huolestuivat ja päättivät etsiä häntä. He juoksivat pitkin pimeitä polkuja, mutta mitä enemmän he etsivät, sitä syvemmälle he joutuivat metsään. Jani oli kadonnut, mutta hänen naurunsa kaikui edelleen heidän mielissään. Heidän sydämensä olivat raskaat, ja epätoivo alkoi hiipiä heidän ajatuksiinsa.
Lopulta he löysivät Janin, mutta hän ei ollut enää sama. Hänen silmänsä hehkuivat outoa valoa ja hänen käytöksensä oli pelottavaa. He ymmärsivät, että Jani oli menettänyt otteensa todellisuudesta, ja se toi heille lohduttoman ymmärryksen: he eivät voisi pelastaa häntä.
Ystävät palasivat kotiin, mutta heidän sydämissään asui pysyvä epätoivo. He olivat menettäneet ystävänsä, ja metsän synkät salaisuudet olivat jääneet heidän mieleensä. Heidän naurunsa oli vaimentunut, ja jokainen askel kohti arkea tuntui raskaalta.
Se oli loppujen lopuksi vain matka, mutta se muutti kaiken. Metsä, joka oli alun perin täynnä mahdollisuuksia, oli muuttunut ikuisen epätoivon symboliksi.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole perusteita todellisuudessa.