Oli synkkä yö, kun epäilty lääkäri vietiin poliisin toimesta psykiatriseen sairaalaan. Hän istui kylmässä huoneessa, jossa seinät tuntuivat sulkeutuvan hänen ympärilleen. Henkilökunta tarkkaili häntä hiljaisuudessa, jotkut vaihtoivat huolestuneita katseita, kun taas toiset kirjoittivat muistiinpanoja hänen käytöksestään. Tämä oli hänen mahdollisuutensa todistaa, että hänen mielensä ei ollut murtunut, mutta samalla hän tunsi, kuinka hänen sisimpänsä rosoisuus paljastui.
Psykologiset testit ja arvioinnit alkoivat. Hänet pakotettiin puhumaan menneisyydestään, ja salaisuudet, joita hän oli kätkenyt syvälle sisimpäänsä, nousivat pintaan. Hän muisti ystävänsä, joka oli aina ollut hänen tukenaan, mutta nyt tämä oli kadonnut. Se tunne, että joku oli jättänyt hänet, painoi hänen sydäntään. ”Deal with it,” hän kuiskasi itselleen, mutta sanat tuntuivat tyhjiltä.
Yö toisensa jälkeen hänelle esitettiin kysymyksiä, ja jokainen vastaus tuntui vievän häntä syvemmälle pimeyteen. Hän ymmärsi, että vaikka hän saisi mahdollisesti vapautensa takaisin, hänen mielensä vankila olisi pysyvä. Hän oli kuin varjo entisestä itsestään, ja ympärillä olevat ihmiset olivat vain uteliaita katsojia hänen tragedialleen.
Kävi ilmi, että hänen mielenterveydellään oli enemmän vaikutusta kuin hän oli koskaan kuvitellut. Hän tunsi itsensä epätoivoiseksi, kun hänen kohtalonsa riippui muiden arvioista. Psykiatrinen sairaala, joka olisi voinut tarjota lohtua, tuntui enemmän kuin labyrintti, josta ei löytynyt ulospääsyä.
Viimein, kun arviointi lähestyi loppuaan, hän ymmärsi, ettei hänen elämänsä enää koskaan olisi sama. Salaisuudet, joita hän oli kantanut, olivat muuttaneet hänen todellisuutensa ikuisesti. ”Deal with it,” hän toisti hiljaa, samalla kun kyynel vieri poskelleen. Ystävyys oli kadonnut, ja hänen salaisuutensa olivat paljastuneet, jättäen jälkeensä vain pysyvän epätoivon.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole perustaa todellisuudessa.