Kaupungin laidalla seisoi vanha, rapistunut psykiatrinen sairaala, jonka seinät olivat nähneet enemmän kuin yksikään ihminen saisi kantaa. Sen sisällä, tummissa huoneissa, odotti eräs lääkäri, joka oli jäänyt kiinni epäilyttävistä teoista. Hän oli nyt poliisin pidättämä, ja hänen mielenterveyttään arvioitiin huolellisesti.
Psykiatrinen arviointi oli käynnissä, ja huoneen ilmaa täytti jännitys. Lääkärin silmät, jotka olivat aikaisemmin loistaneet tieteen ja tiedon voimasta, olivat nyt himmeät ja täynnä epätoivoa. Hänet oli eristetty muista potilaista, ja hänen käytöstään tarkkailtiin yötä päivää. ”Deal with it,” hän mutisi itsekseen, kun muisti ystävyytensä ja ajatukset menneistä päivistä, jolloin kaikki oli vielä mahdollista.
Arvioijat, psykologit ja terapeutit, olivat varovaisia. Heidän oli ymmärrettävä, oliko lääkärin mielentila vaikuttamassa hänen kykyynsä osallistua oikeudellisiin menettelyihin. Kysymyksiä esitettiin, ja vastauksissa oli häilyvää epäselvyyttä. Lääkärin ajatuskulku oli kuin labyrintti, josta ei löytynyt ulosmenoa.
Käytävät olivat hiljaisia, mutta lääkärin mielessä kävi jatkuva taistelu. Hän oli menettänyt kaiken: ystävyytensä, maineensa ja lopulta myös oman järkensä. Hänen sisäiset demoninsa tanssivat iltaruskossa, ja hän tunsi, kuinka toivo pakeni hänen sielustaan. ”Deal with it,” kaiku hänen mielessään kuin kova ääni, muistuttaen häntä siitä, että elämä jatkui, vaikka hän oli jäänyt jumiin pimeään paikkaan.
Ystävyys, joka oli aikaisemmin ollut hänen turvapaikkansa, oli nyt vain muisto, joka haalistui ajan myötä. Salaisessa metsässä, missä he olivat leikkineet ja unelmoineet, oli vain tyhjyyttä. Lääkärin sydän oli täynnä pysyvää epätoivoa, ja jokainen päivä psykiatriseen sairaalaan suljettuna tuntui entistä raskaammalta.
Hän katsoi ikkunasta ulos, mutta maisema oli vain synkkiä varjoja. Ei ollut paluuta. Ei ollut pelastusta. Hänen tilanteensa oli kuin tuomio, joka ei koskaan päätyisi. Ja niin, hän jäi odottamaan, tietäen, että toivo oli vain illuusio, josta oli tullut osa hänen kärsimystään.
Tämä on kuvitteellinen tarina, jolla ei ole todellisuuspohjaa.