Epäillyn lääkärin mielenterveydentilan arviointi alkoi kylmässä ja kliinisessä ympäristössä, jossa valkoiset seinät ja antiseptinen haju tarjosivat vain vähän lohtua. Lääkärin nimi oli Dr. Leena, ja hänet pidätettiin epäiltynä useista rikoksista, joihin liittyi potilaidensa kohtalo. Hänen terveysvaatimuksensa olivat olleet epäilyttäviä jo pitkään, mutta nyt poliisi oli päättänyt, että riittävä syy oli löytynyt.
Psykiatrinen sairaala, johon Leena oli viety, oli paikka, jossa monet olivat menettäneet toivonsa. Täällä hänet arvioisi joukko ammattilaisia, jotka yrittivät selvittää, oliko hänellä mielenterveyden häiriöitä, jotka voisivat vaikuttaa hänen oikeudelliseen vastuuseensa. Heidän kysymyksensä ja testinsä olivat armottomia, ja Leena huomasi, kuinka hänelle sanottiin yhä uudelleen ja uudelleen: ”Deal with it.”
Käytävillä kuului vain askelten kaikua ja hiljaisten huokauksien kaiku. Leena tunsi itsensä eristyneeksi, kuin hän olisi ollut kaltereiden takana, ei vain fyysisesti vaan myös mielen tasolla. Kysymykset hänen menneisyydestään, hänen valinnoistaan ja hänen potilaistaan toivat pintaan muistoja, joita hän olisi mieluummin jättänyt unohduksiin. Kun hän vastasi, hänen äänensä kaikui tyhjyyteen, ja jokainen sana tuntui olevan yhä syvempää kuilua kohti.
Ajan kuluessa hänen mielenmaisemansa alkoi hämärtyä. Ahdistus, häpeä ja pelko kietoutuivat yhteen, ja hän tunsi itsensä yhä enemmän vangituksi omaan mieleensä. Vaikka arviointi eteni, se ei tuonut mukanaan toivon säihkettä. Sen sijaan se vain vahvisti tunnetta, että hän oli eksynyt, ja että hänen elämänsä oli muuttunut ikuiseksi painajaiseksi.
Kun arviointi viimein päättyi, Leena sai kuulla asiantuntijoiden päätöksen: hänen mielenterveydentilansa oli riittävän vakava, jotta se saattoi vaikuttaa hänen kykyynsä osallistua oikeudellisiin menettelyihin. Hänen syyllisyytensä tai syyttömyytensä jäisi nyt määrittämättömäksi, ja hänet suljettiin pysyvään epävarmuuteen.
Epätoivo valtasi hänen sydämensä, ja hän ymmärsi, että tämä oli hänen uusi todellisuutensa. Ahdistuksen varjo leijui hänen yllään, ja hän tiesi, ettei paluuta enää ollut. Hän oli ansaitsemattaan vangittu, ja hänen kohtalonsa oli sinetöity.
Tämä on fiktiivinen tarina ilman todellista pohjaa.