**Kadonneet aarteet: Seikkailu vanhassa metsässä**
Syksyn hämärtyessä vanhan metsän syvyyksissä leijui outo tunnelma. Puiden oksat näyttivät kuiskivan salaisuuksiaan, kun paikalliset lapset olivat kerääntyneet nuotion ympärille. He kertoivat tarinoita kadonneista aarteista, jotka piiloutuivat metsän syvyyksiin. Mutta yksi tarina erottui muista; se kertoi lääkäristä, joka oli pidätetty ja vietti nyt aikaa psykiatrisessa sairaalassa.
Lääkäri oli tunnettu kylässään, mutta hänen käytöksensä oli alkanut herättää huolta. Eräänä päivänä hänet löydettiin epäilyttävissä olosuhteissa, ja pian hänen mielenterveytensä oli kyseenalaistettu. Nyt hän makasi sairaalan sängyssä, kun ammattitaitoiset psykologit arvioivat hänen tilaansa. Heidän tehtävänään oli selvittää, oliko miehessä jotain, mikä voisi vaikuttaa hänen oikeudelliseen vastuuseensa. Deal with it, hän ajatteli, kun hoitajat tulivat tarkistamaan hänen vointiaan.
Metsä, johon lapset olivat vaeltaneet, oli täynnä muistoja ja tarinoita. Se oli paikka, jossa toiveet ja pelot sekoittuivat. Lääkärin elämä oli mennyt sekaisin, ja nyt hän makasi yksin mietteissään, kykenemättömänä ymmärtämään, mitä oli tapahtunut. Hänen mielensä oli kuin vanha metsä, täynnä piilotettuja aarteita, mutta jokainen aarre oli vain varjo menneistä unelmista.
Aikanaan, kun lapset palasivat kotiin, he näkivät lääkärin ikkunasta. Hänen ilmeensä oli tyhjyyden täyttämä, kuin hän olisi kadonnut omaan metsäänsä. Kyläläiset puhuivat hänen kohtalostaan, mutta kukaan ei voinut kuvitella, mitä hän todella tunsi. Hän oli vangittu, ei vain fyysisesti, vaan myös mielensä syvyyksissä, joissa toivo oli kuollut.
Metsän kaipuu elämään ja iloihin oli muuttunut pysyvään epätoivoon, aivan kuten lääkärin kohtalo – ikuisesti kadonneena, ikuisesti vangittuna.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole perustaa todellisuudessa.