Kadonnut avaimet ja seikkailu salaisessa metsässä.
Kaukana kaupungin hälinästä, pimeä metsä piilotti salaisuuksiaan syvälle oksistoon. Taivas oli harmaa, ja tuuli kuljetti surumielisiä ääniä puiden välistä. Kylmä, kostea ilma tuntui painavalta, kun tohtori, jonka nimi oli Juhani, vaelsi epätoivon vallassa metsässä. Hän oli ollut pidätettynä ja nyt mielisairaalassa arvioitavana. ”Deal with it,” hän ajatteli, kun hänen mielensä yritti käsitellä sitä, mitä oli tapahtunut.
Juhani oli ollut arvostettu lääkäri, kunnes hänen käytöksensä alkoi herättää huolta. Hän oli menettänyt otteensa todellisuudesta, ja hänen potilaidensa kohtalot alkoivat kummitella häntä. Hänen sanansa olivat muuttuneet epäselviksi, ja tekojaan alettiin epäillä. Nyt, häntä arvioitiin psykiatrisessa sairaalassa, ja hänelle tehtiin testejä, jotka paljastivat hänen mielen syvimmät haavat. Hämärissä huoneissa, joissa oli vain himmeä valo, hän istui itsekseen ja mietti, oliko hänellä enää mitään toivoa.
Psykologit tarkkailivat hänen käyttäytymistään, eikä Juhanin mieli rauhoittunut. Hän tunsi itsensä vankiksi, ei vain fyysisesti, vaan myös henkisesti. Hänen elämänsä oli kuin kadonnut avain, joka ei koskaan enää löytäisi tiensä takaisin. ”Deal with it,” hän kuiskasi itselleen, mutta sanat tuntuivat tyhjiltä.
Metsässä, joka ympäröi sairaalaa, oli jotain salaperäistä. Hän tunsi sen vetovoiman, mutta se oli vain harhaa, aivan kuten hänen toiveensa. Juhani muisteli hetkiä, jolloin hän oli ollut onnellinen – aikoja, jolloin hänellä oli avaimet elämäänsä hallitsevassa kaapissa. Nyt ne olivat kadonneet, ja hänen aivonsa tuntuivat olevan pelkkää pimeää sokkeloa.
Kun arviointi vihdoin päättyi, psykiatrit ilmoittivat, että hän oli liian epävakaa osallistumaan oikeudenkäyntiin. Juhani tunsi, että hän oli loukussa, eikä kukaan voinut pelastaa häntä. Hänen elämänsä oli kuin umpikujassa oleva polku, joka päättyi vain syvään kuiluun.
Kylmä, ankara todellisuus ympäröi häntä, eikä mitään ollut enää jäljellä. Toivo oli hävinnyt, ja vain pysyvä epätoivo jäänyt jäljelle.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole perusteita todellisuudessa.