Kaupungin laidalla, vanhan metsän varjossa, kätketty aarre odotti löytämistään. Sen tarina oli niin synkkä, että jopa puut näyttivät kuiskivan salaisuuksiaan. Lääkäri, joka oli vuosia hoitanut potilaitaan, joutui nyt itse epäiltyjen penkille. Hänet pidätettiin ja viety psykiatriseen sairaalaan arvioitavaksi. Siellä, valkoisten seinien ympäröimänä, hän kohtasi oman mielensä pimeimmät kolkat.
Hänen käytöksensä oli ollut outoa jo pidempään, mutta kukaan ei ollut osannut epäillä, että hänen toimintansa voisi johtaa tähän. Psykologiset testit ja lääkärin havainnot paljastivat, että hänen mielenterveytensä oli kuin vanha, ruostunut aarrearkku – täynnä pelkoa, häilyviä ajatuksia ja synkkiä salaisuuksia. ”Deal with it,” hän kuiskasi itselleen, kun muistoja menneistä alkoi vyöryä päälle. Mutta mikään ei tuntunut auttavan.
Metsän syvyyksissä, missä valo ei koskaan päässyt, hänelle selvisi totuus – hän saattoi olla syyllinen siihen, mitä oli tapahtunut. Hän saattoi olla syyllinen kuolemaan, joka oli ravistellut yhteisöä. Hänen mielensä alkoi särkymään, ja kyky osallistua oikeudenkäynteihin häipyi kuin savuna ilmaan.
Kun arviointi viimein päättyi, hänet julistettiin henkisesti epävakaaksi. Oikeus ei voinut tavoittaa häntä, eikä hän voinut paeta omaa kohtaloaan. Kätketty aarre vanhassa metsässä odotti yhä, mutta se ei koskaan paljastaisi itseään. Kuten lääkäri, se oli jäänyt loputtomaan pimeyteen – toivo ja valo kadonneet, jättäen jälkeensä vain pysyvän epätoivon.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole perusteita todellisuudessa.