Kavereiden seikkailu salaisessa metsässä alkoi eräänä sumuisena aamuna, kun neljä ystävystä, Miika, Anna, Joni ja Elina, päättivät tutkia vanhaa metsää, josta oli kiertänyt hämmentäviä tarinoita. Metsä oli tunnettu outoista tapahtumista ja pelottavista kertomuksista, mutta he eivät antaneet pelon estää itseään. ”Deal with it,” Miika sanoi nauraen, kun he astuivat puiden varjoon.
Metsä oli tiheä ja synkkä, ja jokainen askel tuntui vievän heidät syvemmälle tuntemattomaan. Ystävät juttelivat ja nauroivat, mutta pian heidän ilonsa alkoi hiipua, kun he huomasivat, että metsän rauha oli rikkoutunut. Puiden välistä kuului outoja ääniä, ja varjot tuntuivat liikkuvan omasta tahdostaan. Sitten he löysivät vanhan, hylätyn mökin, joka vaikutti olevan unohdettu aikojen saatossa.
Kun he astuivat sisään, tunnelma muuttui painostavaksi. Huoneet olivat täynnä vanhoja, pölyisiä esineitä, ja seinillä roikkui hämäriä tauluja, jotka näyttivät pelottavilta. Ystävykset alkoivat tutkia mökkiä, mutta pian he huomasivat, että jotakin oli vialla. Joni löysi vanhan lääkärin takin ja sen taskusta kourallisen lääkeruiskuja. ”Mitä tämä on?” hän kysyi, mutta kukaan ei osannut vastata.
Mökissä oli myös vanha päiväkirja, joka kuului lääkärille, joka oli kadonnut vuosikymmeniä sitten. Sen sivuilla oli kuvattu outoja kokeita ja mielenhäiriöitä, ja lääkärin viimeiset sanat olivat täynnä epätoivoa. ”En voi enää paeta omia demoneitani,” se luki. ”Deal with it,” Anna kuiskasi, mutta hän tunsi pelon nousevan rintaan.
Ystävykset päättivät paeta mökistä, mutta metsän polut olivat muuttuneet sekaviksi. He eksyivät, ja pian he huomasivat, että heitä seurasi jokin. Varjot liikkuivat yhä nopeammin, ja heidän sydämensä hakkaavat kuin kuoleman pelko olisi ottanut vallan. Ystävykset alkoivat riidellä ja syyttää toisiaan, ja pelko käänsi heidät toisiaan vastaan.
Kun he viimein löysivät tiensä ulos metsästä, he eivät olleet enää samoja ystäviä, jotka olivat astuneet sisään. Metsän synkät salaisuudet olivat jättäneet pysyvän jäljen heidän sieluihinsa. He ymmärsivät, että joitakin asioita ei voi paeta, ja että pelko voi muuttaa ihmisen syvällisesti.
Heidän seikkailunsa oli päättynyt, mutta metsän varjot jäivät heidän mieleensä ikuisesti. ”Deal with it,” he kuiskivat toistensa suuntaan, mutta sanat kalskahtivat tyhjiltä. Heidän ystävyytensä oli mennyttä, ja metsän synkkyys oli jäänyt heidän mukanaan, tuoden mukanaan pysyvän epätoivon.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole perusteita todellisuudessa.