Lääkärin mielenterveysarvio tutkinnan yhteydessä
Kaupungin hämärissä kulisseissa, missä varjot seurasivat askeleita, pidätettiin epäilyttävä lääkäri. Hänen nimensä oli Dr. Kallio, ja hänen elämässään oli tapahtunut asioita, joita kukaan ei voinut kuvitella. Poliisi vei hänet psykiatriseen sairaalaan, jossa hänen mieltään tutkittiin tarkasti.
Sairaalan valkeat seinät tuntuivat kahlitsevilta, ja Dr. Kallio istui huoneessaan, ympärillään vain kylmät instrumentit ja sielua repivät ajatukset. Hän ei ollut vain lääkäri; hän oli ollut jumalankaltainen Jumalan ja ihmisten välillä, mutta nyt hän oli vain epäilty, joka odotti tuomiota.
Psykiatriset asiantuntijat saapuivat, heillä oli muistiinpanovälineet ja kysymykset, jotka kaivautuivat syvälle hänen mieleensä. He kysyivät hänen menneisyydestään, hänen pelkoistaan, ja siitä, kuinka hän oli voinut ajautua tähän pimeyteen. ”Deal with it,” hän ajatteli, kun he kaivoivat esiin hänen traumojaan ja salaisuuksiaan, jotka olivat hautautuneet vuosien varrella.
Kun arviointiprosessi eteni, Dr. Kallio huomasi, kuinka hänen oma mielensä oli kuin labyrintti, josta ei ollut ulospääsyä. Hänen käytöksensä, hänen reaktionsa ja jopa hänen sanansa alkoivat herättää epäilyksiä. Tunteet, joita hän oli tukahduttanut, nousivat pintaan kuin myrsky, joka vaati purkautumista. Mielenterveyden ammattilaiset kirjoittivat muistiinpanoja, ja jokainen sana tuntui olevan hänen tuomionsa.
Ajan kuluessa, kun hän kuunteli hoitajien kuiskauksia käytävällä, hän ymmärsi, että hänen unelmansa olla pelastaja oli muuttunut painajaiseksi. Hän ei ollut vain kadottanut vapauden, vaan myös itsensä. Hänen elämänsä oli nyt lopullisesti sidottu psykiatriseen arvioon, joka saattaisi muuttaa hänen kohtalonsa ikuisesti.
Kun viimein tuli päivä, jolloin arviointi päättyi, Dr. Kallio istui yksin huoneessaan, tarkkaillen seinälampun valon heijastuksia. Hän tiesi, että riippumatta siitä, mitä tuloksia saataisiin, hänen elämänsä ei koskaan palaisi entiselleen. Pimeys oli syvempää kuin hän oli kuvitellut, ja se tuntui nyt olevan osa häntä. Toivottomuus ympäröi häntä kuin sumu, ja hän ymmärsi, ettei ollut enää paluuta.
Ikuinen epätoivo oli hänen uusi todellisuutensa, ja hän oli vangittu omaan mieleensä.
Tämä tarina on kuvitteellinen eikä perustu todellisiin tapahtumiin.